Share |

Juttutalon blogissa

LÄHELLE ON PITKÄ MATKA

Tiistai 21.11.2017 klo 23:20

Mourusalmi_2.jpg

Blanko.jpg

Länsimetrona tunnettu ikuisuushanke saatiin valmiiksi, tai tarkemmin sanottuna hankkeen ensimmäinen osa. Kahdeksan vuotta työtä ja tuskaa, reilu miljardi rahaa ja Hip Hurraa! Käytössä on kymmenen uutta ratakilometriä ja kahdeksan asemaa: vain rapiat 100 miljoonaa euroa kilometriä kohden. Vaikka lasku saattaa tuntua suurelta, Länsimetro muistuttaa sivuillaan, että kalliimmaksi on tullut monella suunnalla maailmaa. No, riippuu vähän siitä, mihin vertaa.

Etelän väki on innoissaan. Jos ihan tarkkoja ollaan, iloisia ovat etenkin espoolaiset. Tai ehkä ennen kaikkea radanvarren asukkaat. Tai ne, jotka sattuvat asumaan uuden aseman lähettyvillä. No ainakin MTV Uutisten talouden ja politiikan päällikkö Jussi Kärki, tunnettu lauttasaarelainen, on onnesta ymmyrkäisenä. Hän ilakoi Twitterissä: ”Ovelta ovelle Lauttasaari-MTV 25 minuuttia, ulkosalla noin 600 metriä … Miettikääpä joukkoliikennettä, kun istutte ruuhkissa tai kaivelette autoanne lumipenkasta, sitten joskus.” Minä taas innostuin kehumaan nykyisiä kotikontujani ja vastasin ”Keravalta Hki keskustaan 20 min. Ovelta ovelle vaikka kuinka moneen työpaikkaan alle 30 min.”

Sitten silmiini osui vakuutusasiamies Katja Kärkisen kuva Levin laelta, horisontissa toinen tunturi Pallas. Saatteena maininta 50 km matkasta ja ruuhkien puutteesta. Josta johtui mieleeni Koillismaa ja monta muuta kaunista kuntaa Kehä III:n ulkopuolella. Paikkoja, joissa etäisyydet mitataan kilometreinä eikä aikana. Ja joissa aikaa tuntuu olevan enemmän, ihan kaikkeen, sekä työhön että muuhun. Ja siitäpä ajatus näin marraskuisen sadepäivän iltapäivän pimennossa meni synnyille syville.

Mitä järkeä meidän harvalukuisten suomalaisten on pakkautua kaikki tänne kylmälle, sateiselle, tuuliselle, järvettömälle, tasaiselle, tylsälle ja tiuhaan rakennetulle rantakaistaleelle Helsingin molemmin puolin? Ei mitään. Otetaanpa esimerkiksi tuo Kärjen 25 minuuttia lyhyeksi mainostama reissu kotoa työmaalle. Sama veisi Kuusamossa autolla hiljokseen ajellen viitisen minuuttia. Ovelta ovelle. Matkaa on nimittäin noin 8 kilometriä, katuja ja teitä pitkin. Oikopolkuja huomioon ottamatta.

Kerava sentään on 30 km päässä Helsingin keskustasta, joten 30 minuuttia on kelpo saavutus. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että kovin monen työmatka ei osu juuri tuolle välille. Suurin osa tulee asemalle matkan takaa ja jatkaa toisessa päässä jollakin muulla välineellä. Pääkaupunkiseudulla alle 30 minuutin työmatkaa pidetään lyhyenä, ja se on matkan mitta optimioloissa – kuivalla kesäkelillä ja julkisen liikenteen sujuessa aikataulujen mukaan. Oman kokemukseni mukaan sellainen onni osuu kohdalle korkeintaan kymmenen kertaa vuodessa. Toki silloin on muita harmeja, kuten 40 asteen lämpötila täyteen ahdetussa junassa, jonka istumapaikat ovat täyttyneet jo monta asemaa ennen Keravaa ja ilmastointi uuvahtanut aikapäiviä sitten.

Automatkojen kestoa ei kannata edes mainita, eikä kuluja. Työnantajan maksamat parkkipaikat kun ovat harvojen herkkua. Malliksi voin kertoa ajaneeni vuosikaudet Tuusulasta pääkaupungin keskustaan – matkaa 34 km – parhaimmillaan 35 ja normipäivänä 45 minuutissa. Pahimmillaan aikaa kului 1,5 tuntia. Suuntaansa.

Paljonkohan pikitietä olisi saanut miljardilla? Sinne muualle Suomeen. Tänne kun ei enää mahdu.

 

Kolumni julkaistaan myös Koillissanomissa 22.11.2017.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Länsimetro, Koillismaa, Kuusamo, metro, juna, tie, työmatka

TRUMP JA MEDIAN OSATOTUUDET

Lauantai 23.7.2016 klo 17:10

TOTUUS.jpg

Yhdysvaltain republikaanipuolueen presidenttiehdokas Donald Trump piti Clevelandin puoluekokouksessa torstaina 21.7. odotetun linjapuheensa. Nyt media pullistelee puheen analyysia ja kauhistelua. Tulkinnoissa Trumpin tiliin laitetaan populismin kepeiden multien lisäksi raskaita taakkoja: fasismia, rasismia ja muita 30-luvun koleita kaikuja (Laura Saarikoski, HS 23.7.2016).

Helsingin Sanomien mukaan Trump lukee tilastoja tarkoitushakuisesti ja nostaa esiin linjaansa tukevia osatotuuksia, valikoituja tilastoja tai suoranaisia virhetietoja (HS 23.7.2016). Esimerkiksi otetaan murhien määrä Yhdysvaltojen 50 suurimmassa kaupungissa. Se on Trumpin (ja tilastojen) mukaan kasvanut 17 prosenttia. Kainalojutussa Matti Koskinen muistuttaa, että osatotuus antaa väärän kuvan todellisuudesta: vuonna 1991, vaivaiset kaksikymmentäviisi vuotta sitten, murhia tehtiin kaksinkertainen määrä.

Hakematta mieleen tulevat Suomen hallituksen leikkauksia kauhistelevat kirjoitukset valtamedian foorumeilla. Yliopistojen määrärahojen (yliopistojen toimintamenot ja yliopistolaitoksen yhteiset menot) leikkauksien kerrotaan hakevan vertaansa ja vaarantavan kansakunnan sivistyksen, tulevaisuuden ja talouskasvun. En laita tähän linkkiä yhteen juttuun, sillä se ei tekisi oikeutta sadoille samoilla argumenteilla ratsastaville ”objektiivisille kokototuuksille”.

Otetaan vertailukohdaksi vuosi 1991. Silloin määrärahat sattuivat olemaan historiallisesti korkeimmalla tasollaan, sillä vuodesta 1987 vuoteen 1991 yliopistojen määrärahojen reaaliarvoinen yhteismäärä kasvoi keskimäärin noin 10 prosenttia vuodessa. Laman kurimuksessa rapsakka nousu pysähtyi ja esimerkiksi vuosina 1993 ja 1994 määrärahat alenivat reaalisesti noin 16 prosenttia.

Huippuvuonna 1991 yliopistomäärärahojen reaalitaso oli vuoden 1999 rahassa 4,8 miljardia markkaa. Tilastokeskuksen mukaan summa vastaa vuoden 2015 rahassa noin 1,1 miljardia euroa.

Vuonna 2015 yliopistojen valtionrahoitukseen varattiin 1,9 miljardia euroa ja ammattikorkeakoulujen rahoitukseen 862 miljoonaa euroa. Vuoden 2016 "ennennäkemättömien" 100 miljoonan (5 prosentin) leikkausten jälkeen yliopistojen valtionrahoitukseen esitettiin 1,8 miljardia euroa ja ammattikorkeakoulujen rahoitukseen 858 miljoonaa euroa.

Yliopistojen määrärahat ovat siis kasvaneet vuodesta 1991 vuoteen 2016 noin 65 prosenttia. Samalla aikajaksolla Suomen BKT kasvoi Tilastokeskuksen mukaan 41,5 prosenttia.

Laura Saarikoski puolestaan tuskailee sitä, että Trumpin jenkkien nykyongelmiin syyllisiksi nimeämän eliittiväen joukkoon kuuluu myös media, joka ei sanojaan säästele sekä politiikan että kulttuurieliitin ulkopuolelle jääneen populistin ja hänen yhtä surkeiden ja halveksittavien kannattajiensa suominnassa.

Minä puolestani ihmettelen, miksi malka on niin vaikea löytää omasta silmästä?

Aurinkokuninkaat ja heidän hovinsa havahtuvat aina liian myöhään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Donald Trump, puoluekokous, presidenttiehdokas, media, osatotuus, yliopisto, yliopistojen määrärahat, leikkaus