Share |

Juttutalon blogissa

VÄÄRIN ÄÄNESTETTY

Keskiviikko 9.11.2016 klo 12:40

crushing-disappointment.png

 

Donald Trumpista tulee Yhdysvaltojen 45. presidentti, vastoin politiikan, talouden ja kulttuurin eliitin tahtoa ja odotuksia. Helsingin sanomien toimittaja Saska Saarikoski, joka jo eilen julisti Hillary Clintonin voittajaksi, kirjoitti tänään kolumnissaan, että ”melkein kaikki” kuvittelivat samoin. Sama joukko äimistyi, kun britit äänestivät itsensä eroon EU:sta.

Saarikosken ja muiden samanmielisten kannattaisi viimeistään nyt alkaa pohtia, miksi melkein kaikki olivat taas väärässä. Yksi väistämätön johtopäätös on, että Saarikosken kaikki on pahasti vääristynyt otos – ei läheskään kaikki, ei edes enemmistö.

Vaaleissa kukoisti viha ja halveksunta, loka lensi ja leimakirveet heiluivat. Toistui tuttu kuvio, jossa hyväosainen eliitti halveksii sivistymätöntä ja syrjäytynyttä rahvasta, rahvas eliittiä ja muualta tulleita, kaikki muuta mieltä olevia. Vastakkaisista väitteistä huolimatta en silti usko, että yli puolet briteistä tai jenkeistä olisi sivistymättömiä ja tietämättömiä rasisteja. Uskon, että suuri osa heistä on tuiki tavallisia, tolkun kansalaisia, jotka eivät ole löytäneet muuta kanavaa protestilleen nykymenoa vastaan. Presidentinvaalien viesti on sama kuin Brexitissä ja kotimaan jytkyissä: iso osa kansasta on tuntenut olonsa osattomaksi ja äänensä kuulumattomaksi jo pitkän aikaa. Ja he ovat kyllästyneet siihen perin juurin.

Nykymenon luoneiden ja sitä kannattavien on nyt pakko kuunnella enemmistön ääntä ja hakea vastaus protestin aikaansaaneisiin ongelmiin. Mistä viha ja halveksunta kumpuavat? Miksi ääriajattelu ja leimaaminen leviävät kulovalkean lailla? Mihin tarpeeseen Donald Trump vastaa? Mikä on muuttanut ajattelumme? Vai onko niin, että ajattelu on ennallaan, mutta nyt kaikki saavat äänensä kuuluviin?

Aiemmin vain eliitin määräämät auktoriteetit saivat ajatuksensa julki. Rahvas sai tuta olevansa väärässä ja vähempiarvoinen jo esikoulusta asti. Viisaammat kertoivat, miten olla ja ajatella. Palkintona ja porkkanana viisaampien määräämässä menossa oli, että kaikilla oli mahdollisuus samaan. Tie vaurauteen, eliittiin ja ylempiarvoisten joukkoon kulki pohjoismaisen tasa-arvon tai amerikkalaisen unelman keinoin. Tarjolla oli toivo paremmasta. Jokainen sukupolvi menestyi edellistä paremmin. Lasten elämä oli helpompaa ja vauraampaa kuin vanhempien.

Nyt tuo sukupolvien toivon ketju on murtunut. Amerikkalainen unelma on pettänyt, keskiluokka köyhtyy ja toivo katoaa. EU kompuroi kriisistä toiseen – entiset ovat ratkaisematta, kun uusi jo yllättää. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion lupaus koulutuksen ja sivistyksen tuomasta vauraudesta on sekin kärsinyt pahan kolauksen.  Vanhemmilla menee nyt lapsiaan paremmin. Syrjäytyneitä ja pettyneitä on kaiken aikaa enemmän. Pelko ja huoli omasta pärjäämisestä ja tulevaisuudesta on aito ja kasvaa kaiken aikaa. Oma ja läheisten arvo on mitätön, rooli yhteiskunnassa olematon. Joskus jo toisessa tai kolmannessa polvessa.

Nyt kannattaisi kaikkien kuunnella, avoimin mielin ja aidosti arvostaen – kaikkia ihmisiä, sitä rasistiakin. Tarttua jokaiseen tilaisuuteen kohdata ja yrittää ymmärtää vastapuolta. Halveksunnan ja paheksunnan, kasvattamisen ja sivistämisen sijaan pohtia, mistä mielipiteet kumpuavat. Ja pyrkiä vaikuttamaan syihin. Sitä kautta muuttuvat mielipiteetkin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Trump, presidentti, vaalit

TRUMP JA MEDIAN OSATOTUUDET

Lauantai 23.7.2016 klo 17:10

TOTUUS.jpg

Yhdysvaltain republikaanipuolueen presidenttiehdokas Donald Trump piti Clevelandin puoluekokouksessa torstaina 21.7. odotetun linjapuheensa. Nyt media pullistelee puheen analyysia ja kauhistelua. Tulkinnoissa Trumpin tiliin laitetaan populismin kepeiden multien lisäksi raskaita taakkoja: fasismia, rasismia ja muita 30-luvun koleita kaikuja (Laura Saarikoski, HS 23.7.2016).

Helsingin Sanomien mukaan Trump lukee tilastoja tarkoitushakuisesti ja nostaa esiin linjaansa tukevia osatotuuksia, valikoituja tilastoja tai suoranaisia virhetietoja (HS 23.7.2016). Esimerkiksi otetaan murhien määrä Yhdysvaltojen 50 suurimmassa kaupungissa. Se on Trumpin (ja tilastojen) mukaan kasvanut 17 prosenttia. Kainalojutussa Matti Koskinen muistuttaa, että osatotuus antaa väärän kuvan todellisuudesta: vuonna 1991, vaivaiset kaksikymmentäviisi vuotta sitten, murhia tehtiin kaksinkertainen määrä.

Hakematta mieleen tulevat Suomen hallituksen leikkauksia kauhistelevat kirjoitukset valtamedian foorumeilla. Yliopistojen määrärahojen (yliopistojen toimintamenot ja yliopistolaitoksen yhteiset menot) leikkauksien kerrotaan hakevan vertaansa ja vaarantavan kansakunnan sivistyksen, tulevaisuuden ja talouskasvun. En laita tähän linkkiä yhteen juttuun, sillä se ei tekisi oikeutta sadoille samoilla argumenteilla ratsastaville ”objektiivisille kokototuuksille”.

Otetaan vertailukohdaksi vuosi 1991. Silloin määrärahat sattuivat olemaan historiallisesti korkeimmalla tasollaan, sillä vuodesta 1987 vuoteen 1991 yliopistojen määrärahojen reaaliarvoinen yhteismäärä kasvoi keskimäärin noin 10 prosenttia vuodessa. Laman kurimuksessa rapsakka nousu pysähtyi ja esimerkiksi vuosina 1993 ja 1994 määrärahat alenivat reaalisesti noin 16 prosenttia.

Huippuvuonna 1991 yliopistomäärärahojen reaalitaso oli vuoden 1999 rahassa 4,8 miljardia markkaa. Tilastokeskuksen mukaan summa vastaa vuoden 2015 rahassa noin 1,1 miljardia euroa.

Vuonna 2015 yliopistojen valtionrahoitukseen varattiin 1,9 miljardia euroa ja ammattikorkeakoulujen rahoitukseen 862 miljoonaa euroa. Vuoden 2016 "ennennäkemättömien" 100 miljoonan (5 prosentin) leikkausten jälkeen yliopistojen valtionrahoitukseen esitettiin 1,8 miljardia euroa ja ammattikorkeakoulujen rahoitukseen 858 miljoonaa euroa.

Yliopistojen määrärahat ovat siis kasvaneet vuodesta 1991 vuoteen 2016 noin 65 prosenttia. Samalla aikajaksolla Suomen BKT kasvoi Tilastokeskuksen mukaan 41,5 prosenttia.

Laura Saarikoski puolestaan tuskailee sitä, että Trumpin jenkkien nykyongelmiin syyllisiksi nimeämän eliittiväen joukkoon kuuluu myös media, joka ei sanojaan säästele sekä politiikan että kulttuurieliitin ulkopuolelle jääneen populistin ja hänen yhtä surkeiden ja halveksittavien kannattajiensa suominnassa.

Minä puolestani ihmettelen, miksi malka on niin vaikea löytää omasta silmästä?

Aurinkokuninkaat ja heidän hovinsa havahtuvat aina liian myöhään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Donald Trump, puoluekokous, presidenttiehdokas, media, osatotuus, yliopisto, yliopistojen määrärahat, leikkaus

PITÄÄ PÖYRISTYÄ, EI EHDI AJATELLA

Torstai 4.2.2016 klo 11:15 - Taina Kivelä

mitaihmetta.jpg

 

Presidentti Sauli Niinistö piti kevätkauden työt aloittaville kansanedustajille puheen. Some ja media täyttyivät hetkessä kommenteista ja tulkinnoista. Oltiin puolesta ja vastaan, kehuttiin ja haukuttiin. Hämmennyttiin, oltiin äimänä ja pöyristyneitä. ltalehti hehkutti dramatiikkaa, muut muita ylisanoja.

En ollut puhetta kuunnellut enkä lukenut. Mediamölystä ja somekohusta ei saanut selvää, mitä Niinistö oli sanonut. Onneksi puhe oli kuunneltavissa ja luettavissa monissa lähteissä. Sen jälkeen oli selvää, että moni ei kommentoinut sitä, mitä oli sanottu. Kommentit koskivat omaa tulkintaa – joka laitettiin tietenkin surutta presidentin suuhun – ja omia johtopäätöksiä siitä, mitä omasta tulkinnasta seuraisi.

Ja sitten vouhkaamaan. Hetkeäkään miettimättä. Somessa pitää olla salaman nopea, muuten joku ehtii ensin esittämään saman, ainutlaatuisen ajatuksen, joka minulla ensiksi pälähti päähäni. Ja media seuraa somea sopuleina perässä. Lopputuloksena mediassakin pohditaan sitä, mikä on somessa, ei sitä, mitä oikeasti on sanottu.

Presidentin puheen päällimmäisenä pöyristyksenä näytti olevan ajatus, että kansainväliset sopimukset kaipaisivat päivitystä. Niitä ei kuulemma saisi kyseenalaistaa. Puhumattakaan pyhästä perustuslaista. Voi sitä poloista päättäjää, jonka on pakko todeta tarve, ja virkamiestä, jonka on ryhdyttävä toimeen.

Kansainväliset sopimukset ja lait ovat ihmisten tekemiä. Ne heijastavat aikaansa ja tekijöitään, sen hetken arvoja, tilannetta, tapahtumia sekä ajatuksia, käsityksiä ja arvauksia siitä, mitä tulevaisuudessa voisi tapahtua.

Maailma muuttuu ja tapahtuu odottamattomia ja yllättäviä asioita. Silloin myös sopimusten ja lakien täytyy muuttua. Silloinkin, kun arvot ovat pysyneet samoina.

Presidentillä on mielestäni oikeus tunnustaa sopimusten ja lakien muutostarve, ja pohtia myös menettelyä tilanteessa, jossa muutoksia ei voi enää odotella. Harvalla riittää rohkeus ja motivaation tämän sanomiseen, sillä viestintuoja ammutaan varmasti. Some- ja medialynkkaus alkaa ennen kuin ajatus on valmis.

Joskus, tai pikemminkin aina, olisi kuitenkin hyvä vetää henkeä ja tuumata. Hetki, jopa toinenkin. Ehkä jopa yön yli. Ja reagoida vasta sitten. Vaikka somessa olisi silloin jo uusi rieha meneillään.

PS: Minä ymmärsin presidentin puheen kärjen näin: Nykytilanteessa on suuri riski, että yksi jos toinen Euroopan valtioista ei pysty, tahtoi tai ei, noudattamaan kansainvälisiä sopimuksia, jotka koskevat pakolaisia, turvapaikkoja ja maahanmuuttoa. Riski on osin jo realisoitunut, ja siksi EU:n pitäisi yhdessä sopia menettelytavoista, jolla nämä omaehtoiset tulkinnat ja irtiotot estetään. 

Jälkipuintia uuden tiedon valossa (8.2.2015):

MTV:n 3.2.-5.2.2015 teettämän tutkimuksen mukaan kansalaisilla ei ollut vaikeuksia tulkita presidentin puhetta. Yli 90 % piti puhetta hyvänä, ja 100 kehuvan kommentin perustelut osoittavat, että puheesta pitäneiden joukossa sen sisältö oli ymmärretty varsin samalla tavalla.

Kymmenen moittivaa kommenttia taas poikkesivat varsin paljon toisistaan. Joku kaipasi jyrkempiä kantoja, yksi piti puhetta rasistisena, jonkun mielestä presidentiltä oli jopa todellisuudentaju kadonnut. 

Kaikkien puhetta vaikeaksi ja moniselitteiseksi moittineiden olisi varmaankin hyvä miettiä reaktiotaan ja sen taustoja. Aivan erityisesti median ammattilaisten, joiden tehtävä on ainakin pyrkiä objektiivisuuteen omasta kannasta riippumatta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: presidentti, puhe, maahanmuutto