Share |

Juttutalon blogissa

LAHJAKKUUDEN SYNTI, OSA I

Maanantai 18.9.2017 klo 15:13

argue_1.png

  

Yliopistojen ja korkeakoulujen opiskelijavalintajärjestelmää uudistetaan. Entistä suurempi osa opiskelijoista valitaan pelkästään ylioppilastodistuksen arvosanojen perusteella. Pääsykoe on toinen vaihtoehto tavoitella opinto-oikeutta, avoimen korkeakoulun väylä säilyy kolmantena.

Uudistus on nostanut vastalauseiden myrskyn.

Arvostelun ytimessä on pelko, että hikipingot kympin tytöt valloittavat ylimmät opinahjot. Epäoikeudenmukaisesti ja ansiotta. Kympit kun ovat ilmeisesti sattuman kaupalla pompsahtaneet tyttöjen todistuksiin ja vältelleet niiden oikeasti lahjakkaampien ja parempien papereita.

Tytöt pärjäävät lukiossa paremmin kuin pojat. Tämän tosiasian taustalla on eräs aikamme suurimmista tabuista: sukupuolten väliset erot lahjakkuudessa.

Eivätpä muinaiset esi-isämme aavistaneet, millaiseen syntiin syyllistyivät valitessaan työnjaon, jossa naiset jäivät turvallisen kotiluolan tuntumaan lapsia hoitamaan, kun miehet lähtivät metsälle matkojen taakse ja vaarojen ääreen. Sillä niinhän siinä kävi, että vuosimiljoonien mittaan henkiin jääneet miehet ovat keskimäärin monella tapaa erilaisia kuin naiset.

Evoluution aikaansaamat anatomiset erot sukupuolten välillä – esimerkiksi elimissä, pituudessa ja lihasmassan määrässä – ovat selvät, eikä niiden seurauksiakaan käy kiistäminen. Myös aivoissa voidaan mitata eroja sukupuolten välillä. Se, johtavatko aivojen anatomian erot erilaiseen lahjakkuuteen, on silti hyvin kiistanalainen asia.

Lahjakkuus taas on monimutkainen ja monitahoinen asia ja syyt sen vaihteluun hämärän peitossa.  Osan selittävät perintötekijät, osa johtuu ympäristöstä tai yksilön valinnoista. Lopputulosta voidaan silti arvioida: tiede erottaa erilaisia lahjakkuuden lajeja. Esimerkiksi Howard Gardner jakaa lahjakkuuden (älykkyyden) seitsemään luokkaan.

Ylioppilastutkinto mittaa kahta lahjakkuuden lajeista: kielellistä ja loogis-matemaattista, joista ensiksi mainitun painoarvo on dominoiva. Koska tytöt menestyvät kielellistä lahjakkuutta vaativissa aineissa paremmin kuin pojat – joiden osuus taas on suurempi loogis-matemaattisissa aineissa hyvin menestyneistä – he saavat enemmän hyviä arvosanoja. Tyttöjen etua lisää se, että visuaalis-spatiaalista lahjakkuutta (avaruudellista hahmotuskykyä) vaativia aineita, joissa pojat ovat tyttöjä vahvempia, ei lukiossa juuri opeteta.

Jos siis halutaan varmistaa sukupuolten tasavahva menestys lukiossa, kielellistä lahjakuutta mittaavien aineiden suhteellista osuutta pitäisi laskea ja loogis-matemaattisten ja visuaalis-spatiaalisten osuutta nostaa. Ylioppilaskirjoituksissa jaon pitäisi olla tasan.

Tästä sangen loogisesta ratkaisusta ei puhuta, ymmärrettävästä syystä. En uskalla edes kuvitella, mikä naistasa-arvosota siitä alkaisi. Moisen jaon sanottaisiin vahvistavan epätoivottua sukupuolittunutta ajattelua ja suosivan miehiä. Toisaalta: nykytilanne suosii naisia. Ja jos lahjakkuuksissa ei todella ole eroja sukupuolten välillä, kuten väitetään, uusi jako ei suosisi ketään. Se vain toisi loogis-matemaattisesti ja avaruudellisesti lahjakkaat tasa-arvoiseksi kielellisesti lahjakkaiden kanssa.

Toinen kysymys on, olisiko tuokaan jako oikea. Jättäähän sekin huomiotta monet lahjakkuuden lajit, jotka ovat suuressa roolissa työelämässä menestymisessä, puhumattakaan muista elämän alueista.

Blogi on julkaistu myös Koillissanomissa 13.9.2017.

Toinen osa julkaistiin 13.1.2018.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: aivot, lahjakkuus, älykkyys, kympin tytöt, pääsykoeuudistus, opiskelijavalinnat, yliopisto, korkeakoulu, lukio, arvosanat, sukupuoli, mies, nainen

UUSI ULJAS KULKUTAUTI

Keskiviikko 9.8.2017 klo 8:08

placeholder1-1024x692.jpg

 

Naisten jalkapallon EM-kisat on pelattu sen suuremmitta kohuitta. Sitä voi pitää saavutuksena aikana, jolloin kansainvälisten arvokisojen uutisoinnin framille tuppaavat nousemaan kaikenlaiset sivujuonet. Vaikka Suomen maajoukkue ei tällä kertaa ollut mukana, sosiaalisessa mediassa (somessa) saatiin sentään aikaiseksi pieni kotimainen kalabaliikki. Ei toki pelistä itsestään, vaan sen selostuksesta.

Feministiksi itseään tituleeraava vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja (naisoletettu) närkästyi Ylen selostajan (miesoletettu) kerrottua pelitilanteiden sanoittamisen lomassa erään pelaajan naimisiinmenosta. Sellaiselle turhalle, sukupuolittuneelle puheelle ei hänen mielestään ollut tarvetta. Kannatusta kärjekkäälle kommentille tuli satamäärin, toki puolustuksen puheenvuoro – miesten peleissä toimitaan samoin – sai sekin kymmenet peukut nousemaan.

Jalkapallo on kieltämättä maskuliininen laji ja kulttuuri sen ympärillä macho. Mahtilajin kieli on täynnä miehisyyden ilmaisuja: maalikuningas, jätkä, äijä, kärkimies Jumalan armosta. Naisten pelejä kuvattaessa sukupuoli on häivytetty lähes olemattomiin. Nyt salaiseksi on feminismin nimissä määrätty myös naisten, anteeksi, pelaajien, elämän henkilökohtaiset tapahtumat. Puhumattakaan ulkoisista ominaisuuksista. Ne ovat tabu silloinkin, kun liittyvät olennaisesti peliin ja siinä suoriutumiseen. Miehiä sen sijaan sanotaan surutta paitsi miehiksi myös isoiksi, jos ja kun he sitä ovat. Paljon värikkäämmätkin ilmaisut käyvät, kuten torni, härkämäinen, järkyttävän kokoinen tai jopa Hulk-mainen. Siinä missä puhe miesten peleistä on intohimoista, rikasta, runsasta ja palavaa, naisten on varovaista, neutraalia, latteaa ja tylsää.

Systemaattinen tutkimus asiasta, jota ei ole tehty paljon, vahvistaa omat havainnot. Syykin on selviämässä. Naisista on pakko tehdä sukupuolettomia, hajuttomia, mauttomia ja henkilökohtaisesta elämästä ja ulkoisista ominaisuuksia vajaita, muuten saa moukan ja sovinistin leiman, joista ei pese puhtaaksi mikään järkiperustelu.

Nykyajan kulkutauti, sukupuoliyliherkkyys, tuntuu leviävän kaikkialle. Mikä vika sukupuolissa on, miksi niistä ei saisi puhua? Monien mielestä niitä ei saisi edes olla. Paitsi palkkaeroista puhuttaessa: silloin sukupuoli kelpaa selittäväksi tekijäksi. Tai jos tarkkoja ollaan, mikään muu – esimerkiksi kysyntä ja tarjonta, työn vaativuus, henkilökohtaiset koulutus- ja ammattivalinnat, urakatkot – ei kelpaa.

Sukupuoliyliherkille naisen euro on yhä 83 senttiä, vaikka lukuisat tutkimukset osoittavat, että sukupuolesta riippumattomat tekijät selittävät eron lähes kokonaan. Kun nämä tekijät eliminoidaan, naisen euro onkin lähes sama kuin miehen, 98-100 senttiä. Esimerkiksi lääkäreiden ja juristien ammattikunnan naisistuminen ei ole laskenut alan palkkoja eikä opettajien ja kaupan alan miehistyminen nostanut. Sekä syyt että lääkkeet palkkaeroihin löytyvät muualta kuin sukupuolesta.

Tasa-arvo on arvokas asia, mutta kannattaa kysyä, mitä keinoja sen tavoittelussa kannattaa käyttää. Kuka näissä kieli- ja sukupuolineutraaliuden tasa-arvo-otteluissa loppujen lopuksi häviää? Pahoin pelkään, että kaikki.

 

Tietolähteenä käytettiin median ja somen lisäksi Jyväskylän yliopiston suomen kielen laitoksen opinnäytetyötä Mitä maskuliinisuuden ja feminiinisyyden representaatiot miesten ja naisten jalkapallon selostuksissa ilmentävät? (Tanja Kivelä, 2016).

Kolumni on julkaistu myös Koillissanomissa 9.8.2017

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: jalkapallo, selostus, sukupuoli, tasa-arvo, em-kisat

RELATKAA VÄHÄN NAISET (JA MIEHET)

Sunnuntai 4.9.2016 klo 19:25

Joensuun kaupunki etsii uusia johtajia. Rekrytointi-ilmoituksen kuvassa pöydän päässä istuu parrakas legoukko avain kädessään. Saman pöydän ympärillä on joukko muita legoakkoja ja -ukkoja. Tekstissä toivottiin muun muassa, että hakijalla olisi huumorintajua ja ego, joka ”pystyisi kannattelemaan myös hieman löysempää solmiota.”

Tästäpä närkästyivät naiset sankoin joukoin. Moni mieskin osallistui yhteisen mielipahan jakamiseen. Tulkinnan mukaan haku oli selvästi suunnattu vain miehille, naiset älkööt vaivautuko.

Mikäli avainta olisi heilutellut partasuun vieressä istuva kiharatukkainen nainen helmet kaulassaan ja ilmoituksen teksti olisi ollut sukupuolineutraalimpi – olisi vaikkapa toivottu "löysempää solmiota tai nutturaa” – pelkään pahoin, että naisten nokka olisi mennyt nykkyrään ilmoituksen stereotyyppisestä naiskuvasta.

Haikeana muistelen kaukaista aikaa, kun minut nuorena apulaisjohtajana päätettiin johtoryhmässä ”korottaa mieheksi”. Tavoite oli, ettei mieskollegojen tarvinnut pyytää anteeksi pikkutakin riisumista, vältellä vähänkin ronskimpaa kielenkäyttöä tahi kammeta pystyyn joka kerta, kun nousin tuoliltani. Ehdotus oli tarkoitettu humoristiseksi kohteliaisuudeksi, ja sellaisena sen otin ilomielin vastaan.

Päätöksen jälkeenkin miehet avasivat minulle ja muille naisille oven, tarjosivat tuolin ja auttoivat takin päälle tai pois, jos satuimme naulakolle samaan aikaan. Kevyt kosketus käsivarteen tai selkään kuului asiaan miehen ohjatessa naisvierastaan esimerkiksi huoneesta toiseen tai pöytään. En koskaan kokenut sitä epämiellyttäväksi, en edes silloin, jos en sattunut pitämään koskettajaa eroottisesti puoleensavetävänä. Silloin oli vielä itsestään selvää, ettei kaikki koskettaminen ollut tarkoitettu eroottiseksi. Eikä sitä siitä näkökulmasta myöskään arvotettu tai arvioitu.

Kaipaan myös kevyttä flirttiä, jonka sukupuolisen häirinnän pelko on melkein hyydyttänyt. Muistan, kun muinoin satuimme kolmen nuoren naisen porukalla samaan hissiin silloisen Suomen Pankin johtokunnan jäsenen Esko Ollilan ja parin mieskollegan kanssa. Ollila kiitteli onneaan tavatessaan ”ihanat naiset hississä”. Toinen mieskollegoista varoitteli sukupuolisesta häirinnästä, johon Ollila ykskantaan tokaisi: ”Sen toivossahan tässä eletään.” Hissistä poistui iloinen joukko ihania naisia ja mukavia miehiä, joilla kaikilla oli hymy herkässä vielä pitkän aikaa tapahtuman jälkeen.

Esimerkkini ovat vuosien takaa, sillä nykyisin yksikään täysijärkinen mies (siis suurin osa suomalaismiehistä) ei mokomaan rohkenisi työaikana ryhtyä. Paikalla kun saattaa olla tai asiasta voi myöhemmin kuulla joku, jolla on solmio, nuttura tai pipo liian tiukalla.

Relatkaa vähän naiset (ja miehet). Huumori on hyvä lääke moneen vaivaan ja se myös ehkäisee ennalta mielipahaa, närkästystä ja pöyristystä. Niitä on nykyisin liikkeellä aivan liian paljon.

Ihan varmuuden vuoksi totean vielä, että kannatan kaikkien ihmisten – sukupuolesta riippumatta – tasa-arvoa. Vastustan syrjintää millä tahansa perusteella. Kannatan lämpimästi myös kohtuutta, järjen käyttöä, harkintaa, vastuullisuutta, hyvää ja kohteliasta käytöstä, muiden huomiointia ja positiivista asennetta elämään ja sen kaikkiin ilmiöihin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tasa-arvo, syrjintä, huumori, Joensuu

DONALD TRUMP JA ARVOTTOMAT

Perjantai 4.3.2016 klo 10:45

trumpettti_2.pngKirjoitin eilen sosiaalisessa mediassa käytävistä kuplakeskusteluista, joissa dialogin sijaan keskustellaan vain samanmielisten kanssa.

Kuplissa kuohuu viha ja halveksunta, loka lentää ja leimakirveet heiluvat.  Hyväosainen eliitti halveksii sivistymätöntä ja syrjäytynyttä rahvasta, rahvas eliittiä ja muualta tulleita, kaikki muuta mieltä olevia. Kieltäytyminen samalle julkiselle areenalle antautumisesta vastapuolen kanssa saa ablodit kaikissa kuplissa.

Mistä viha ja halveksunta kumpuavat? Miksi ääriajattelu ja leimaaminen leviävät kulovalkean lailla? Mihin tarpeeseen Donald Trump vastaa? Mikä on muuttanut ajattelumme? Vai onko niin, että ajattelu on ennallaan, mutta nyt kaikki saavat äänensä kuuluviin?

Ennen somea vain eliitin määräämät auktoriteetit saivat ajatuksensa julki. Rahvas sai tuta olevansa väärässä ja vähempiarvoinen jo esikoulusta asti. Viisaammat kertoivat, miten olla ja ajatella. Palkintona ja porkkanana viisaampien määräämässä menossa oli, että kaikilla oli mahdollisuus samaan. Tie vaurauteen, eliittiin ja ylempiarvoisten joukkoon kulki pohjoismaisen demokratian ja tasa-arvon tai amerikkalaisen unelman keinoin. Tarjolla oli toivo paremmasta. Jokainen sukupolvi menestyi edellistä paremmin. Lasten elämä oli helpompaa ja vauraampaa kuin vanhempien.

Nyt tuo sukupolvien toivon ketju on murtunut. Amerikkalainen unelma on pettänyt, keskiluokka köyhtyy ja toivo katoaa. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion lupaus koulutuksen ja sivistyksen tuomasta vauraudesta on sekin kärsinyt pahan kolauksen. Vanhemmilla menee nyt lapsia paremmin. Puhumattakaan omassa todellisuudessan elävästä suuryritysten johdosta ja muista miljardööreistä.

Syrjäytyneitä ja pettyneitä on kaiken aikaa enemmän. Pelko ja huoli omasta pärjäämisestä ja tulevaisuudesta on aito ja kasvaa kaiken aikaa. Oma ja läheisten arvo on mitätön, rooli yhteiskunnassa olematon. Joskus jo toisessa tai kolmannessa polvessa. Eriarvoisuus kasvaa, vähäosaisuus periytyy ja syvenee. Siinäpä otollinen kasvualusta ääriajattelulle ja -teoille.

Kun tarjolle tulee tilaisuus vielä huonommassa asemassa olevien vihaamiseen ja halveksuntaan oman arvontunteen nostamiseksi, ei ihme, että siihen tartutaan. Somessa löytyy paljon samanmielisiä, joukko luo turvaa ja arvoa. Ja eipä aikaakaan, kun meilläkin soivat trumpetit.

Mitä tekevät hyväosaiset, eliitti ja auktoriteetit? Me heilutamme sormea, osoitamme vihaa ja halveksuntaa, kieltäydymme keskustelusta ja kuuntelemasta. Painamme painettuja, vähättelemme, pilkkaamme ja hyljeksimme arvottomia.

Nyt kannattaisi kaikkien kuunnella, avoimin mielin ja aidosti arvostaen – jokaista ihmistä, sitä rasistiakin. Tarttua jokaiseen tilaisuuteen kohdata ja yrittää ymmärtää vastapuolta. Halveksunnan ja paheksunnan, kasvattamisen ja sivistämisen sijaan pohtia, mistä mielipiteet kumpuavat. Ja pyrkiä vaikuttamaan oireiden sijaan syihin, joista ääriajattelu versoo. Sitä kautta muuttuvat mielipiteetkin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Trump, some, kupla, keskustelu, arvo