Dekkarisarjan avaus: Enkelityttö

Kuvateksti

Ammattilaisten arvioita ja lukijoiden kommentteja

Leena Korsumäki, Suomen dekkariseuran puheenjohtaja, Yle Information Specialist (Ruumiin kulttuuri 1/2018)

Taina Kivelän esikoisdekkari on tarina kahdesta isättömästä sisaruksesta Sirpasta ja Saanasta, heidän lapsuudestaan ja sen vaikutuksesta keski-ikään asti. Sirpasta tulee huumeidenkäyttäjä ja prostituoitu, Saanasta toimittaja, joka leskeksi jäätyään turvautuu surussaan pulloon. Sirpa tapetaan ja Saana joutuu palaamaan tapahtumiin, jotka hän on halunnut vuosikausiksi unohtaa. Poliisi pitää kuolemaa narkkaripiirien välienselvittelynä - vain rikospoliisin nuori naistulokas aavistelee yhteyttä espoolaisen spurgun murhaan. Pian saman tyyppisellä aseella surmataan kaksi teinityttöä.

Kivelä on kunnianhimoisesti valinnut esikoisromaaninsa rakenteeksi kerronnan monessa eri aikatasossa ja useasta näkökulmasta. Valitettavasti ratkaisu ei toimi kovin hyvin, vaan vaikuttaa poukkoilevalta ja hajottaa juonikuviota. Se on harmi, sillä juonenpunontataitoja tekijällä kyllä on.

Parhaiten Enkelitytössä toimii dialogi, se on luontevaa ja vie hyvin tarinaa eteenpäin. Sen sijaan muussa kerronnassa on vielä hiomista. Kivelä on julkaisut kirjansa oman firmansa nimissä ja ilmeisesti ilman kustannustoimittajan sparrausta ja editointia, minkä kyllä huomaa. Liian yksityiskohtainen tekemisen selittäminen jatkuu koko romaanin ajan ja antaa töksähtelevän vaikutelman. Henkilökuvaus kärsii, kun ihmisten ajatukset jäävät vaatetus- ja sisutusesittelyjen jalkoihin. [Kustantajan huomio: Leena Korsumäen oletus kustannustoimittajan puutteesta on väärä. Juttutalo ostaa kustannustoimituksen, oikoluvun, graafisen suunnittelun, taiton sekä paino- ja logistiikkapalvelut kunkin alan ammattilaisilta.]

Takakansitekstin mukaan kyse on avauksesta sarjalle, jossa jatkossakin ovat mukana poliisipäähenkilöt Tuomas Närhi ja Vuokko Nortamo. Toivottavasti he saavat lisää lihaa luiden päälle eli syvempää persoonallisuuden kehittämistä.

Kivelän taustat ovat finanssimaailmassa, tätä on hyödynnetty Enkelitytön sivujuonessa. Lukisin itsekin mieluusti ammattilaisen kirjoittamaa kotimaista talousrikosjännäriä. Sitä lajia ei ole Suomessa liikaa ilmestynyt.

Raisa Alameri, Beta-lukijapalvelut (lokakuu 2017, arvioitavana painovalmis käsikirjoitus)

Hienon jännärin olet kirjoittanut. Tarinan kaari ja jännite pysyy. Vahvuutesi on hyvässä dialogissa ja siinä, että mitään löysiä lankoja tai turhaa täytettä ole. Kaikilla henkilöillä on merkitys tarinan kuljettamisessa. Mielenkiinto pysyi yllä alusta loppuun. Kiitos kun sain lukea. Mitään sinun ei tarvitse muuttaa, teos on valmis. Toivon menestystä ja jään odottamaan kakkososaa.

Päivi Orjasniemi (19. tammikuuta 2018)

Olipa mainio tämän päiväinen lukukokemus tämä Taina Kivelän dekkari. Heti eka luvusta otti täysillä mukaansa. Oli kuin mielenkiintoista koukuttavaa palapeliä olisi tehnyt, sellaista jossa palat löytyvät ihan sattumanvaraisessa järjestyksessä ja loppujen lopuksi lopputulos on ihan jotain muuta kuin palaset ensin antoivat ymmärtää! Suosittelen!

Tarja Sinervo (7. tammikuuta 2018)

Meitin Timokin, dekkareiden suurkuluttaja, sai nyt luettua kirjasi ja tykkäsi tosissaan. Kahdessa päivässä (yössä) hotkaisi. Oli sujuvaa tekstiä ja koko ajan tapahtui jotain. Kyllä se Taina niin on, että Suomi on nyt saanut uuden, vahvan dekkaristin. Itsekin muistelen kirjaa hyvällä mielin, kun se oli täysipainoista luettavaa. Kaikki kohillaan, sanosin.

Pirjo Kivelä (5. tammikuuta 2018)

Tervehdys Taina! Nyt olemme lukeneet dekkarisi (Virpi ja Pirjo) ja hyväksi havainneet. Juoni erittäin hyvä, kun ei ollut ennalta arvattava vaan piti otteessaan loppuun asti. Tuntui ihan kuin olisi dekkarisarjaa seurannut tv:stä. Erityisesti oli myös ihanaa lukea niin hyvää suomen kieltä kuin tekstisi oli (ei käynyt mielessäkään tarttua punakynään, kuten tavallisesti lehtiä yms. lukiessa)!

Irma Jehkonen (6. tammikuuta 2018)

Olihan melkoinen lukupaketti tuo Enkelityttö! Suosittelen dekkarikavereilleni.

 

Rikollisen sielunmaisema ja uhrin menneisyys avaimina rikossarjan tutkinnassa: Mikä motivoi murhaajaa?

Enkelityttö on psykologisen dekkarisarjan avausosa. Pasilan murharyhmän rikoskomisario Tuomas Närhi ja rikoskonstaapeli Vuokko Nortamo kollegoineen jatkavat väkivaltarikosten ratkaisemista sarjan seuraavissa osissa. Kirjojen keskiössä ovat rikosten tekijät ja uhrit: mikä tekee murhaajan, mikä uhrin.

Mätäkuun helle on pahimmillaan, kun Pasilan murharyhmä saa selvitettäväkseen murhan, josta käynnistyy sarja rikoksia. Mikä yhdistää tapauksia? Onko Sirpa Heikkilän kuolema vain huumepiirien selkkaus vai uhrin ja hänen miljonäärisisarensa Saana Kyrön sukusalaisuuksien seurausta?

Rikoskomisario Tuomas Närhi saa parikseen rikoskonstaapeli Vuokko Nortamon, reservin upseerin ja poliisikorkeakoulun priimuksen. Kunnianhimoinen noviisi joutuu kovaan käytännön kouluun kokeneen kollegansa kanssa, jonka käytös ja puhteet ovat ronskeja, mutta havainnot teräviä ja tarkkoja.

Kesä kääntyy syksyn kylmiksi sateiksi ja vuosi vaihtuu ennen kuin hatarat johtolangat alkavat vihdoin vetää samaan suuntaan. Saana Kyrö joutuu kohtaamaan menneisyyden haamut ja nykyhetken realiteetit, matka itseen on kipeä ja karu. Kostetaanko isien synnit kolmanteen ja neljänteen polveen?

Otteita Enkelitytön tapahtumista

KAIHTIMET leikkaavat auringonpaisteen siivuiksi. Pöly tanssii viipaleissa. Saana avaa silmänsä ja sulkee ne nopeasti. Hän haistaa huoneen tunkkaisen ilman ja maistaa vanhan viinan ja vatsahapot suussaan.

HETI aamulla tiesin, että tästä tulee hyvä päivä. Pyörre oli auki ylöspäin, tuulet viileitä ja leppeitä, limetinvihreitä, turkooseja ja välillä jopa valkoisia. Yhtään punaisen tai oranssin sävyistä viirua tai kiehkuraa, ja niiden mukanaan tuomaa kauhua ja keuhkoja polttavaa ilmaa, ei tullut koko päivänä mukaan.

SAANA haluaa tietää salaisuuden. Jospa se menisi pois. "Höhlä, ei se olisi salaisuus, jos kertoisin sen sinulle", Sirpa nauraa ja ajattelee, että pikkusisko on kiva, mutta vähän tyhmä joskus. Saana pelkää salaisuuksia. Isosisko ei ymmärrä, vaan sanoo, että hänellä on hyvä salaisuus, ihana.

"NÄRÄ, mitä sä täällä?" Vuokko kysyy aamunkarhella äänellä ja koettaa kasata ajatuksiaan. "Helvetti, sä olit vielä koisimassa", Närhi tuhahtaa ja astuu Vuokkoa hipoen eteiseen ja vetää oven kiinni perässään. "Mun piti tulla hakemaan sut, sun piti olla puolen päivän aikaan valmiina." "Onks nyt, siis paljonko kello on?" Närhi nostaa kätensä ja tarkistaa. "Kakstoista nollakuus. Puolipäivä. Ja kuus minuuttia yli."

"KYMMENEN pientä neekeripoikaa", Närhi sanoo. Nortamo nostaa päänsä: "Mitä? "Agatha Christie", Närhi selittää. "Vai mikäs sen dekkarin nimi nykyisin on?" "Ai niin. Yksikään ei pelastunut, tai jotain", Nortamo pohtii. "Eikä yksikään pelastunut", molemmat sanovat samaan aikaan. Sitten on taas hiljaista. Tuuli kolisuttaa kattopeltejä ja naputtaa jäänsekaista sadetta ikkunaan. "Meidän on aloitettava alusta. Käytävä kaikki läpi vielä kerran. Jotakin on jäänyt huomaamatta", Nortamo sanoo ja menee taulun ääreen.

ELOVENA kertoo hänkin nimensä, se on Eetu Kulmala. Hän on vanhempi konstaapeli, vaikka ei totisesti siltä näytä. Naiset vilkaisevat poikaan ja jatkavat Lehdon hiljaista ja hymytöntä tuijotusta.

"EI HITTO minähän näytän ihan Tuksulta!" hän sanoo ja katsoo silmät suurina Närheen. "Jaa, kieltämättä. Jonkinlaista yhdennäköisyyttä on havaittavissa", Närhi toteaa käheästi. Hänen suupielessään nykii kovasti. Vuokko katsoo uudelleen peiliin. "No nyt olisi Allukin tyytyväinen", hän sanoo synkkänä. "Miksi?" Närhi saa sanotuksi. "Sen mielestä minun pitäisi näyttää homssuiselta. Sopisin kuulemma joukkoon paremmin."

Enkelitytön kirjoittajasta

Kuvateksti

Taina Kivelä (s. 1962) on monessa muutoksessa mukana ollut talouden, tietotyön, viestinnän ja yritystoiminnan ammattilainen.

Nuorena yrityspankkiirina Kivelä ehti mukaan sekä 80-luvun nousukauden loppuhuumaan että 90-luvun pankkikriisiin ja laman pohjakosketuksen. Kansallispankista alkanut ura finanssisektorilla jatkui vielä kaksi vuosikymmentä; ensimmäinen Suomen Pankissa Euroopan Keskuspankkijärjestelmää rakentaen, toinen yrittäjänä ja liikkeenjohdon konsulttina. Viidenkympin virstanpylväällä Kivelä aloitti journalismin opinnot ja toteutti samalla lapsuuden haaveensa kirjoittamisesta työnä, ilona ja intohimona.

Esikoisteos Enkelityttö vie tekijänsä faktasta fiktion pariin.

Taina Kivelä on kotoisin Koillismaalta: hän on Kuusamon Kitkan seudulla vaikuttaneen metsäsaamelaisen šamaani Aikia Aikiaanpojan sukua vuosisatojen takaa. Nykyisin hän asuu ja työskentelee Keravalla, jossa perheeseen kuuluu mies ja hoitokoira Elvis. Aikuinen tytär opiskelee Jyväskylässä.