Share |

Juttutalon blogissa

UUSI ULJAS KULKUTAUTI

Keskiviikko 9.8.2017 klo 8:08

placeholder1-1024x692.jpg

 

Naisten jalkapallon EM-kisat on pelattu sen suuremmitta kohuitta. Sitä voi pitää saavutuksena aikana, jolloin kansainvälisten arvokisojen uutisoinnin framille tuppaavat nousemaan kaikenlaiset sivujuonet. Vaikka Suomen maajoukkue ei tällä kertaa ollut mukana, sosiaalisessa mediassa (somessa) saatiin sentään aikaiseksi pieni kotimainen kalabaliikki. Ei toki pelistä itsestään, vaan sen selostuksesta.

Feministiksi itseään tituleeraava vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja (naisoletettu) närkästyi Ylen selostajan (miesoletettu) kerrottua pelitilanteiden sanoittamisen lomassa erään pelaajan naimisiinmenosta. Sellaiselle turhalle, sukupuolittuneelle puheelle ei hänen mielestään ollut tarvetta. Kannatusta kärjekkäälle kommentille tuli satamäärin, toki puolustuksen puheenvuoro – miesten peleissä toimitaan samoin – sai sekin kymmenet peukut nousemaan.

Jalkapallo on kieltämättä maskuliininen laji ja kulttuuri sen ympärillä macho. Mahtilajin kieli on täynnä miehisyyden ilmaisuja: maalikuningas, jätkä, äijä, kärkimies Jumalan armosta. Naisten pelejä kuvattaessa sukupuoli on häivytetty lähes olemattomiin. Nyt salaiseksi on feminismin nimissä määrätty myös naisten, anteeksi, pelaajien, elämän henkilökohtaiset tapahtumat. Puhumattakaan ulkoisista ominaisuuksista. Ne ovat tabu silloinkin, kun liittyvät olennaisesti peliin ja siinä suoriutumiseen. Miehiä sen sijaan sanotaan surutta paitsi miehiksi myös isoiksi, jos ja kun he sitä ovat. Paljon värikkäämmätkin ilmaisut käyvät, kuten torni, härkämäinen, järkyttävän kokoinen tai jopa Hulk-mainen. Siinä missä puhe miesten peleistä on intohimoista, rikasta, runsasta ja palavaa, naisten on varovaista, neutraalia, latteaa ja tylsää.

Systemaattinen tutkimus asiasta, jota ei ole tehty paljon, vahvistaa omat havainnot. Syykin on selviämässä. Naisista on pakko tehdä sukupuolettomia, hajuttomia, mauttomia ja henkilökohtaisesta elämästä ja ulkoisista ominaisuuksia vajaita, muuten saa moukan ja sovinistin leiman, joista ei pese puhtaaksi mikään järkiperustelu.

Nykyajan kulkutauti, sukupuoliyliherkkyys, tuntuu leviävän kaikkialle. Mikä vika sukupuolissa on, miksi niistä ei saisi puhua? Monien mielestä niitä ei saisi edes olla. Paitsi palkkaeroista puhuttaessa: silloin sukupuoli kelpaa selittäväksi tekijäksi. Tai jos tarkkoja ollaan, mikään muu – esimerkiksi kysyntä ja tarjonta, työn vaativuus, henkilökohtaiset koulutus- ja ammattivalinnat, urakatkot – ei kelpaa.

Sukupuoliyliherkille naisen euro on yhä 83 senttiä, vaikka lukuisat tutkimukset osoittavat, että sukupuolesta riippumattomat tekijät selittävät eron lähes kokonaan. Kun nämä tekijät eliminoidaan, naisen euro onkin lähes sama kuin miehen, 98-100 senttiä. Esimerkiksi lääkäreiden ja juristien ammattikunnan naisistuminen ei ole laskenut alan palkkoja eikä opettajien ja kaupan alan miehistyminen nostanut. Sekä syyt että lääkkeet palkkaeroihin löytyvät muualta kuin sukupuolesta.

Tasa-arvo on arvokas asia, mutta kannattaa kysyä, mitä keinoja sen tavoittelussa kannattaa käyttää. Kuka näissä kieli- ja sukupuolineutraaliuden tasa-arvo-otteluissa loppujen lopuksi häviää? Pahoin pelkään, että kaikki.

 

Tietolähteenä käytettiin median ja somen lisäksi Jyväskylän yliopiston suomen kielen laitoksen opinnäytetyötä Mitä maskuliinisuuden ja feminiinisyyden representaatiot miesten ja naisten jalkapallon selostuksissa ilmentävät? (Tanja Kivelä, 2016).

Kolumni on julkaistu myös Koillissanomissa 9.8.2017

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: jalkapallo, selostus, sukupuoli, tasa-arvo, em-kisat

RELATKAA VÄHÄN NAISET (JA MIEHET)

Sunnuntai 4.9.2016 klo 19:25

Joensuun kaupunki etsii uusia johtajia. Rekrytointi-ilmoituksen kuvassa pöydän päässä istuu parrakas legoukko avain kädessään. Saman pöydän ympärillä on joukko muita legoakkoja ja -ukkoja. Tekstissä toivottiin muun muassa, että hakijalla olisi huumorintajua ja ego, joka ”pystyisi kannattelemaan myös hieman löysempää solmiota.”

Tästäpä närkästyivät naiset sankoin joukoin. Moni mieskin osallistui yhteisen mielipahan jakamiseen. Tulkinnan mukaan haku oli selvästi suunnattu vain miehille, naiset älkööt vaivautuko.

Mikäli avainta olisi heilutellut partasuun vieressä istuva kiharatukkainen nainen helmet kaulassaan ja ilmoituksen teksti olisi ollut sukupuolineutraalimpi – olisi vaikkapa toivottu "löysempää solmiota tai nutturaa” – pelkään pahoin, että naisten nokka olisi mennyt nykkyrään ilmoituksen stereotyyppisestä naiskuvasta.

Haikeana muistelen kaukaista aikaa, kun minut nuorena apulaisjohtajana päätettiin johtoryhmässä ”korottaa mieheksi”. Tavoite oli, ettei mieskollegojen tarvinnut pyytää anteeksi pikkutakin riisumista, vältellä vähänkin ronskimpaa kielenkäyttöä tahi kammeta pystyyn joka kerta, kun nousin tuoliltani. Ehdotus oli tarkoitettu humoristiseksi kohteliaisuudeksi, ja sellaisena sen otin ilomielin vastaan.

Päätöksen jälkeenkin miehet avasivat minulle ja muille naisille oven, tarjosivat tuolin ja auttoivat takin päälle tai pois, jos satuimme naulakolle samaan aikaan. Kevyt kosketus käsivarteen tai selkään kuului asiaan miehen ohjatessa naisvierastaan esimerkiksi huoneesta toiseen tai pöytään. En koskaan kokenut sitä epämiellyttäväksi, en edes silloin, jos en sattunut pitämään koskettajaa eroottisesti puoleensavetävänä. Silloin oli vielä itsestään selvää, ettei kaikki koskettaminen ollut tarkoitettu eroottiseksi. Eikä sitä siitä näkökulmasta myöskään arvotettu tai arvioitu.

Kaipaan myös kevyttä flirttiä, jonka sukupuolisen häirinnän pelko on melkein hyydyttänyt. Muistan, kun muinoin satuimme kolmen nuoren naisen porukalla samaan hissiin silloisen Suomen Pankin johtokunnan jäsenen Esko Ollilan ja parin mieskollegan kanssa. Ollila kiitteli onneaan tavatessaan ”ihanat naiset hississä”. Toinen mieskollegoista varoitteli sukupuolisesta häirinnästä, johon Ollila ykskantaan tokaisi: ”Sen toivossahan tässä eletään.” Hissistä poistui iloinen joukko ihania naisia ja mukavia miehiä, joilla kaikilla oli hymy herkässä vielä pitkän aikaa tapahtuman jälkeen.

Esimerkkini ovat vuosien takaa, sillä nykyisin yksikään täysijärkinen mies (siis suurin osa suomalaismiehistä) ei mokomaan rohkenisi työaikana ryhtyä. Paikalla kun saattaa olla tai asiasta voi myöhemmin kuulla joku, jolla on solmio, nuttura tai pipo liian tiukalla.

Relatkaa vähän naiset (ja miehet). Huumori on hyvä lääke moneen vaivaan ja se myös ehkäisee ennalta mielipahaa, närkästystä ja pöyristystä. Niitä on nykyisin liikkeellä aivan liian paljon.

Ihan varmuuden vuoksi totean vielä, että kannatan kaikkien ihmisten – sukupuolesta riippumatta – tasa-arvoa. Vastustan syrjintää millä tahansa perusteella. Kannatan lämpimästi myös kohtuutta, järjen käyttöä, harkintaa, vastuullisuutta, hyvää ja kohteliasta käytöstä, muiden huomiointia ja positiivista asennetta elämään ja sen kaikkiin ilmiöihin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tasa-arvo, syrjintä, huumori, Joensuu