Share |

Juttutalon blogissa

LAHJAKKUUDEN SYNTI, OSA I

Maanantai 18.9.2017 klo 15:13

argue_1.png

  

Yliopistojen ja korkeakoulujen opiskelijavalintajärjestelmää uudistetaan. Entistä suurempi osa opiskelijoista valitaan pelkästään ylioppilastodistuksen arvosanojen perusteella. Pääsykoe on toinen vaihtoehto tavoitella opinto-oikeutta, avoimen korkeakoulun väylä säilyy kolmantena.

Uudistus on nostanut vastalauseiden myrskyn.

Arvostelun ytimessä on pelko, että hikipingot kympin tytöt valloittavat ylimmät opinahjot. Epäoikeudenmukaisesti ja ansiotta. Kympit kun ovat ilmeisesti sattuman kaupalla pompsahtaneet tyttöjen todistuksiin ja vältelleet niiden oikeasti lahjakkaampien ja parempien papereita.

Tytöt pärjäävät lukiossa paremmin kuin pojat. Tämän tosiasian taustalla on eräs aikamme suurimmista tabuista: sukupuolten väliset erot lahjakkuudessa.

Eivätpä muinaiset esi-isämme aavistaneet, millaiseen syntiin syyllistyivät valitessaan työnjaon, jossa naiset jäivät turvallisen kotiluolan tuntumaan lapsia hoitamaan, kun miehet lähtivät metsälle matkojen taakse ja vaarojen ääreen. Sillä niinhän siinä kävi, että vuosimiljoonien mittaan henkiin jääneet miehet ovat keskimäärin monella tapaa erilaisia kuin naiset.

Evoluution aikaansaamat anatomiset erot sukupuolten välillä – esimerkiksi elimissä, pituudessa ja lihasmassan määrässä – ovat selvät, eikä niiden seurauksiakaan käy kiistäminen. Myös aivoissa voidaan mitata eroja sukupuolten välillä. Se, johtavatko aivojen anatomian erot erilaiseen lahjakkuuteen, on silti hyvin kiistanalainen asia.

Lahjakkuus taas on monimutkainen ja monitahoinen asia ja syyt sen vaihteluun hämärän peitossa.  Osan selittävät perintötekijät, osa johtuu ympäristöstä tai yksilön valinnoista. Lopputulosta voidaan silti arvioida: tiede erottaa erilaisia lahjakkuuden lajeja. Esimerkiksi Howard Gardner jakaa lahjakkuuden (älykkyyden) seitsemään luokkaan.

Ylioppilastutkinto mittaa kahta lahjakkuuden lajeista: kielellistä ja loogis-matemaattista, joista ensiksi mainitun painoarvo on dominoiva. Koska tytöt menestyvät kielellistä lahjakkuutta vaativissa aineissa paremmin kuin pojat – joiden osuus taas on suurempi loogis-matemaattisissa aineissa hyvin menestyneistä – he saavat enemmän hyviä arvosanoja. Tyttöjen etua lisää se, että visuaalis-spatiaalista lahjakkuutta (avaruudellista hahmotuskykyä) vaativia aineita, joissa pojat ovat tyttöjä vahvempia, ei lukiossa juuri opeteta.

Jos siis halutaan varmistaa sukupuolten tasavahva menestys lukiossa, kielellistä lahjakuutta mittaavien aineiden suhteellista osuutta pitäisi laskea ja loogis-matemaattisten ja visuaalis-spatiaalisten osuutta nostaa. Ylioppilaskirjoituksissa jaon pitäisi olla tasan.

Tästä sangen loogisesta ratkaisusta ei puhuta, ymmärrettävästä syystä. En uskalla edes kuvitella, mikä naistasa-arvosota siitä alkaisi. Moisen jaon sanottaisiin vahvistavan epätoivottua sukupuolittunutta ajattelua ja suosivan miehiä. Toisaalta: nykytilanne suosii naisia. Ja jos lahjakkuuksissa ei todella ole eroja sukupuolten välillä, kuten väitetään, uusi jako ei suosisi ketään. Se vain toisi loogis-matemaattisesti ja avaruudellisesti lahjakkaat tasa-arvoiseksi kielellisesti lahjakkaiden kanssa.

Toinen kysymys on, olisiko tuokaan jako oikea. Jättäähän sekin huomiotta monet lahjakkuuden lajit, jotka ovat suuressa roolissa työelämässä menestymisessä, puhumattakaan muista elämän alueista.

Blogi on julkaistu myös Koillissanomissa 13.9.2017.

Toinen osa julkaistiin 13.1.2018.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: aivot, lahjakkuus, älykkyys, kympin tytöt, pääsykoeuudistus, opiskelijavalinnat, yliopisto, korkeakoulu, lukio, arvosanat, sukupuoli, mies, nainen

UUSI ULJAS KULKUTAUTI

Keskiviikko 9.8.2017 klo 8:08

placeholder1-1024x692.jpg

 

Naisten jalkapallon EM-kisat on pelattu sen suuremmitta kohuitta. Sitä voi pitää saavutuksena aikana, jolloin kansainvälisten arvokisojen uutisoinnin framille tuppaavat nousemaan kaikenlaiset sivujuonet. Vaikka Suomen maajoukkue ei tällä kertaa ollut mukana, sosiaalisessa mediassa (somessa) saatiin sentään aikaiseksi pieni kotimainen kalabaliikki. Ei toki pelistä itsestään, vaan sen selostuksesta.

Feministiksi itseään tituleeraava vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja (naisoletettu) närkästyi Ylen selostajan (miesoletettu) kerrottua pelitilanteiden sanoittamisen lomassa erään pelaajan naimisiinmenosta. Sellaiselle turhalle, sukupuolittuneelle puheelle ei hänen mielestään ollut tarvetta. Kannatusta kärjekkäälle kommentille tuli satamäärin, toki puolustuksen puheenvuoro – miesten peleissä toimitaan samoin – sai sekin kymmenet peukut nousemaan.

Jalkapallo on kieltämättä maskuliininen laji ja kulttuuri sen ympärillä macho. Mahtilajin kieli on täynnä miehisyyden ilmaisuja: maalikuningas, jätkä, äijä, kärkimies Jumalan armosta. Naisten pelejä kuvattaessa sukupuoli on häivytetty lähes olemattomiin. Nyt salaiseksi on feminismin nimissä määrätty myös naisten, anteeksi, pelaajien, elämän henkilökohtaiset tapahtumat. Puhumattakaan ulkoisista ominaisuuksista. Ne ovat tabu silloinkin, kun liittyvät olennaisesti peliin ja siinä suoriutumiseen. Miehiä sen sijaan sanotaan surutta paitsi miehiksi myös isoiksi, jos ja kun he sitä ovat. Paljon värikkäämmätkin ilmaisut käyvät, kuten torni, härkämäinen, järkyttävän kokoinen tai jopa Hulk-mainen. Siinä missä puhe miesten peleistä on intohimoista, rikasta, runsasta ja palavaa, naisten on varovaista, neutraalia, latteaa ja tylsää.

Systemaattinen tutkimus asiasta, jota ei ole tehty paljon, vahvistaa omat havainnot. Syykin on selviämässä. Naisista on pakko tehdä sukupuolettomia, hajuttomia, mauttomia ja henkilökohtaisesta elämästä ja ulkoisista ominaisuuksia vajaita, muuten saa moukan ja sovinistin leiman, joista ei pese puhtaaksi mikään järkiperustelu.

Nykyajan kulkutauti, sukupuoliyliherkkyys, tuntuu leviävän kaikkialle. Mikä vika sukupuolissa on, miksi niistä ei saisi puhua? Monien mielestä niitä ei saisi edes olla. Paitsi palkkaeroista puhuttaessa: silloin sukupuoli kelpaa selittäväksi tekijäksi. Tai jos tarkkoja ollaan, mikään muu – esimerkiksi kysyntä ja tarjonta, työn vaativuus, henkilökohtaiset koulutus- ja ammattivalinnat, urakatkot – ei kelpaa.

Sukupuoliyliherkille naisen euro on yhä 83 senttiä, vaikka lukuisat tutkimukset osoittavat, että sukupuolesta riippumattomat tekijät selittävät eron lähes kokonaan. Kun nämä tekijät eliminoidaan, naisen euro onkin lähes sama kuin miehen, 98-100 senttiä. Esimerkiksi lääkäreiden ja juristien ammattikunnan naisistuminen ei ole laskenut alan palkkoja eikä opettajien ja kaupan alan miehistyminen nostanut. Sekä syyt että lääkkeet palkkaeroihin löytyvät muualta kuin sukupuolesta.

Tasa-arvo on arvokas asia, mutta kannattaa kysyä, mitä keinoja sen tavoittelussa kannattaa käyttää. Kuka näissä kieli- ja sukupuolineutraaliuden tasa-arvo-otteluissa loppujen lopuksi häviää? Pahoin pelkään, että kaikki.

 

Tietolähteenä käytettiin median ja somen lisäksi Jyväskylän yliopiston suomen kielen laitoksen opinnäytetyötä Mitä maskuliinisuuden ja feminiinisyyden representaatiot miesten ja naisten jalkapallon selostuksissa ilmentävät? (Tanja Kivelä, 2016).

Kolumni on julkaistu myös Koillissanomissa 9.8.2017

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: jalkapallo, selostus, sukupuoli, tasa-arvo, em-kisat

RAATIKAISEN VESSAOPPI

Torstai 21.7.2016 klo 21:44

wc.png

Julkinen vessakulttuuri tunnistaa kaksi sukupuolta: naiset ja miehet.  Aika ajoin tämä perinteinen jako koetaan rajoittavaksi tai riittämättömäksi. Tänä kesänä asiaa on puitu kohuksi asti.

Vanha pulma on, että naisten vessoihin jonotetaan samaan aikaan kun miesten vessat ovat vapaana. Uudempi esiin nostettu ongelma on väärään sukupuoleen syntyneillä tai muun sukupuolisilla, eli niillä, jotka eivät koe kuuluvansa kumpaakaan valtavirtavessakulttuurin sukupuoleen.

Ratkaisuksi on esitetty luopumista jaosta naisiin ja miehiin eli sukupuolineutraaleja vessoja. Ne eivät kuitenkaan kaikkia ilahduta. Osa haluaisi jakaa wc-tilat edelleen vain naisten tai miesten kesken, kuten minä. Hoidan intiimiasiat mieluiten yksin, mutta jos kokemus on aivan pakko jakaa muiden kanssa, niin mieluummin naisten ja naiseksi itsensä kokevien (jos heidät on jostakin syystä pakko erotella muista naisista) kuin kaikkien.

Kansanedustaja Mika Raatikainen (perus) ei edusta valtavirtaa. Hän haluaisi jakaa vessa- ja pesukokemuksensa aivan uudella tavalla, heteroiden kesken. Raatikaisen jakolinjan muodostaisi siis seksuaalinen suuntautuminen eikä sukupuoli.

Raatikaisen vessaopin mukaan naisten vessat olisivat heteronaisten pyhättöjä ja miesten vessoihin olisi asiaa vain heteromiehillä. Mutta mihin menisivät homomiehet ja -naiset? Ohjaisiko Raatikainen homomiehet naisten vessaan ja lesbonaiset miesten? Vai pitäisikö Raatikaisen perusmaailmassa naisellisten homomiesten käyttää naisten vessaa ja maskuliinisten miesten? Ja maskuliiniset lesbonaiset ohjattaisiin miesten vessaan ja naiselliset lesbot naisten? Entäpä maskuliiniset heteronaiset tai naiselliset heteromiehet? Tai bi- tai trans-seksuaalit?

Vaikea juttu ja vaikeita käsitteitä perusmies Mika Raatikaiselle, jolta lienee mennyt sukupuoli ja seksuaalinen suuntaus sekaisin. Jätetään siis typerä kommentti omaan arvoonsa.

Väärän tai muun sukupuolisten pulma sen sijaan on aito. Siihen on onneksi helppo ja halpa ratkaisu: invavessat.  Niitä kun saa käyttää kuka vaan, vaikka kovin harva sen tietää. Täytyy siis parantaa ohjausta ja viestintää. Vaihdetaan invavessojen kylttien  tekstit ja tunnukset. Esimerkiksi inva/miehet/naiset/muut. Tai inva/kaikki. Naiset ja miehet saisivat pitää omansa ja lisäksi löytyisi neutraali vaihtoehto. Naistenvessojen jonotkin lyhenisivät kun vaajakäyttöiset eriöt otettaisiin tehokäyttöön.

Kaikki hyötyisivät, eikä maksa paljon. Win-win.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Mika Raatikainen, sukupuolineutraali, homo, vessa