Share |

Juttutalon blogissa

MÄREHTIJÖILLE KYYTIÄ

Tiistai 3.5.2016 klo 12:09

lehma_piirretty.png

Helsingin yliopiston viestinnän professori Anu Kantola löytää kolumnissaan (HS 3.5.2016) talouskasvun tulpat ja helpon ratkaisun pulmaan.  

Kantolan mukaan kasvun esteenä ovat ikävät märehtijät, jotka jauhavat rahan puutteesta ja säästöjen tarpeesta. Kärjessä keikkuvat Saksan ja Suomen hallitukset ja muut porvarilliset pahantekijät, joiden mielestä suu tulisi panna säkkiä myöten ja lakata elämästä velaksi, siis tulevien sukupolvien kustannuksella.

Ratkaisuksi Kantola tarjoaa ajatuksen suunnan vaihtamista. Lakataan suremasta ja aletaan iloisena kuluttaa entistä enemmän. Elvytetään velalla ja odotetaan parempia aikoja. Koska nykyisten ongelmien syyt ovat muissa kuin meissä, esimerkiksi kansainvälisessä taloudessa ja Venäjällä, ratkaisutkin löytyvät sieltä. Älä suotta murehdi, anna palaa vain.

Kuulun märehtijöiden laajaan sukuun. Yleensä viittaan tällaisille neuvoille kintaalla, niitä kun antavat ne, jotka eivät koskaan ole tulojen hankinnasta vastanneet, mutta ansioituneet monipuolisesti kulujen saralla. Yrittäjiä opastavat ne, jotka eivät koskaan ole yritystä pyörittäneet, tuskin edes olleet töissä sellaisessa. Puhumattakaan suuremmasta talousyksiköstä. Mutta nyt on asialla alansa arvostettu asiantuntija, ja foorumina maan suurimman päivälehden pääkirjoitussivu. Joku raja sentään.   

Aito tulosvastuu opettaa nopeasti tulojen ja kulujen välisen yhteyden. Ja nyt en puhu yliopistojen tai muiden julkisen sektorin johtajien ”tulosvastuusta”, jossa toisten hankkimat rahat jyvitetään ja kulutetaan ja vaaditaan lisää, kun keksitään uutta ja kivempaa tekemistä. Mistään vanhasta kun ei tietenkään voi luopua.

Aitoa tulosvastuuta muistuttaa tilanne, jossa sekä tulojen hankinta ja kuluttaminen ovat saman tahon huolena. Yksinyrittäjät ja yksityiset henkilöt ovat lähellä tätä, toki yhteiskunnan tulontasauksen takia poikkeamia on suuntaan ja toiseen. Toisilta otetaan ja toisille annetaan, ja hyvä niin. Niin sivistysvaltiossa pitää tehdä. Mutta antaminen pitäisi suhteuttaa ottamiseen, ainakin pitkällä aikavälillä. Suomessa olemme jo pitkään antaneet enemmän kuin voidaan ottaa. Paljon enemmän. Tästä me märehtijät olemme huolissamme.

Todellinen tulosvastuu osuu kohdalle, kun olet täysin vastuussa tulojen hankkimisesta, mutta menoista päättävät muut kuin sinä. Työllistävä yrittäjä on tässä tilanteessa. Palkoista sovitaan toisaalla, raaka-aineiden hinnat määräävät markkinat, verottaja ottaa omansa. Valtio voi hankkia lisää rahaa päättämällä, että tuotteet ja palvelut maksavat enemmän, siis nostaa veroja. Yritys ei voi. Sen tuotteet hinnoittelee ostaja. Näin pitääkin olla.

Toivotankin siis Anu Kantolan ja muut kasvun neuvonantajat tervetulleeksi yrittämään ihan itse. Sehän on helppoa kuin heinänteko. Irtisanoudut työstäsi, perustat vaikkapa viestintäalan yrityksen ja palkkaat muutaman työntekijän. Ja sitten vain iloisin mielin tekemään tulosta ja talouskasvua.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: talouskasvu, säästöt, kulutus, elvytys