Share |

Juttutalon blogissa

CARUNA JA AUTUAAT TIETÄMÄTTÖMÄT

Keskiviikko 10.2.2016 klo 21:28

yllatys.png

Valtionyhtiö Fortumin aiemmin omistamat sähkönjakeluverkot päätettiin pari vuotta sitten myydä kansainvälisille pääomansijoittajille. Kaksi suomalaista eläkeyhtiötä, Elo ja Keva, lohkaisivat samalla verkkolimpusta tukevat kanttipalat, arvatenkin hyvät tuotot tähtäimessään. Uusi uljas yhtiö ristittiin Carunaksi.

Ja eipä aikakaan niin voi kauhistus. Yllättävä totuus paljastui – sijoittajamokomat toimivat Carunan suhteen samalla tavalla kuin vastaavissa tilanteissa kautta markkinatalouden tunnettujen aikojen.

Ostajaveijarit siirsivät maksamansa kauppahinnan uuden yhtiön velaksi, josta emo perii rapsakkaa korkoa. Hyvin tunnetulla konstilla on kuvaava nimi, velkavipu. Sillä saadaan hyvän bisneksen tuotot synnyinmaassaan nollaan, ja siirretyksi sinne, missä verokarhun käsi on vähemmän karttuisa. Ja jotta mukava tulovirta ei jatkossa ehtyisi, Carunan tuotteen hinnat pompsautettiin pilviin heti oitis, kun valvojan silmä vältti.

Kuvio on jokaiselle kauppatieteitä peruskurssinkin verran opiskelleelle tai taloutta aktiivisesti seuraavalle tuiki tuttu, siinä ei ole yhtään yllättävää osaa.

Tragikoomisen näytelmän seuraava näytös mennee sekin genren tutulla käsikirjoituksella. Kun Caruna on kupattu kurjaan kuntoon, se myydään takaisin alkuperäiselle omistajalle, toki velkoineen päivineen.

Ei tässä näin pitänyt käydä, huutavat päätöksen tehneet poliitikot tuskissaan.

Asiaa valmistelleet virkamiehet ovat viisaasti hiljaa, heille lopputulos ei varmasti yllätys ollut. Asiantuntijat todistavat samaa, muun muassa Aalto-yliopiston yritysjuridiikan professori Petri Kuoppamäki (HS 9.2.2016) muistuttaa markkinatalouden ja kilpailun perustason periaatteista. Hänen mukaansa yrityksen ostamiseen on yleensä kolme perussyytä.

1) Tavoitellaan mittakaavaetua eli ostettava liiketoiminta yhdistetään suurempaan kokonaisuuteen. 2) Ostettava liiketoimintaa rationalisoidaan ja tuotot paranevat sitä kautta. 3) Ostaja uskoo muutoin saavansa ostettavasta liiketoiminnasta paremman tuoton kuin aikaisempi omistaja.

Kovin suuri neropatti ei tarvitse olla, jotta oivaltaa kaikkien Carunan ostajien tähtäimessä olleen kolmas kohta. Sijoittaja tavoittelee parasta mahdollista tuottoa.

Yllätys se silti tuntuu olleen päättäjille, maamme korkeimmalle poliittiselle johdolle vuonna 2014. Silloin kokoomuksen, demareiden, vihreiden, kristillisten, vasemmistoliiton ja ruotsinkielisen kansanpuolueen surullisen kuuluisa sextetti oli vielä kasassa. Kaikki sextettiläiset vakuuttavat yhteen ääneen viattomuuttaan, kaupan seuraukset olivat heille ihan ymmyrkäinen yllätys.

Selitys naurattaisi, ellei siihen sisältyisi onneton umpikuja.

Jos päättäjät todella eivät arvanneet, mitä tuleman pitää, heidän tietonsa ja ymmärryksensä asioista, joista he ovat vastuussa, täytyy olla anteeksiantamattoman heikolla tasolla. Mieluummin melkein uskoisin, että kärkirivin poliitikot valehtelevat kaikki tyynni. Mutta eipä sekään kovin mukavalta vaihtoehdolta tunnu.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Caruna, sähkönsiirto, pääomasijoitus, markkinatalous, kilpailu