Share |

Juttutalon blogissa

OPINTOTUEN ROMUTUS JA YLIOPISTOJEN KURJUUS

Sunnuntai 13.3.2016 klo 14:41

Opintotuki.pdf.png

 

Hallituksen suunnitelmat opintuen muutoksista ja päätökset yliopistojen rahoituksen leikkauksista ovat saaneet yliopistojen opiskelijat ja henkilöstön barrikadeille. Ylisanoja ei säästellä kun maalaillaan kuvaa opiskelijoiden kurjaakin kurjemmasta kohtalosta ja sivistyksen tuhosta.

Helsingin Sanomat kokosi faktat opintotuen reaaliarvon kehityksestä (HS 9.3.2016). Hesarin kaaviosta käy ilmi, että opintotuen kokonaismäärä on kehittynyt sykäyksittäin parempaan suuntaan ja on nyt tasolla 950 euroa kuukaudessa. Mikäli selvitysmies Roope Uusitalon esitys tuen muutoksista toteutuu, tuen kokonaismäärä saavuttaa kaikkien aikojen huippunsa, 1 100 euroa kuukaudessa.

Opiskelijoiden suurin huolen aihe on, että ”ilmaisen rahan” osuuden tuesta katsotaan pienentyvän 80 eurolla eli 537 eurosta noin 450 euroon, jos opintorahan maksimia leikataan 337 eurosta 250 euroon. Lainarahaa vieroksutaan ja pelätään, ettei takaisinmaksu suju valmistumista seuraavan työttömyyden takia.

Tosiasiassa ilmaisen rahan osuus kasvaisi sekin kaikkien aikojen suurimmaksi, se olisi enimmillään 650 euroa kuukaudessa, kun täysimääräisen lainan anteeksi annettava osuus jaetaan opintotukikuukausille. Tämä tosin edellyttää valmistumista määräajassa, yleisimmin viidessä vuodessa. Silloin opiskelijalle maksettaisiin takaisin 30 prosenttia lainasta. Kuuden vuoden valmistumisajalla lainahyvitys olisi 15 prosenttia (HS 1.3.2016). Ilmaista rahaa saisi silloin 550 euroa kuukaudessa, edelleen enemmän kuin nyt.

Ilmainen 650 (maisteriksi viidessä vuodessa) tai 550 euroa (maisteriksi kuudessa vuodessa) kuukaudessa koostuisi seuraavasti:

-          opintoraha noin 250 euroa

-          asumistuki noin 200 euroa

-          lainahyvitys noin 200 tai 100 euroa kuukaudessa

Jos työllistyminen tutkinnon jälkeen tuntuu epävarmalta ja lainan takaisinmaksu pelottaa, lainan maksettavaksi jäävän osuuden voi jättää käyttämättä. Nostettavasta lainasta kulutetaan siis vain ”ilmainen” 200 tai 100 euroa kuukaudessa, loput talletetaan vaikka säästötilille. Menettelyyn ei sisälly minkäänlaista riskiä, kun laina ja talletus ovat samassa valuutassa ja pankkien talletuksilla on 100 000 euron suoja.

Monet huolestuneet ovat perustelleet valmistumisen viiveitä sairastamisella. Tosiasiassa suurin osa opiskelijoista on terveitä, syyt opintojen venymiseen ovat pääosin muualla. Lisäksi kannattaa muistaa, että opintuki on tarkoitettu opiskelun, ei sairauden rahoittamiseen. Jos sairaus on vakava ja estää sekä työn että opinnot, siihen on oma tukijärjestelmänsä, ja lisäksi sairauspäivärahakaudet eliminoidaan opintotukijärjestelmässä.

Suosittelen kaikille tuen heikennyksistä huolestuneille ja mielenosoituksiin kannustaville järjen ja laskukoneen käyttöä. Valittamiselta ja vastustukselta säästyvän ajan voi käyttää vaikka opiskeluun.

Mitä tulee yliopistojen rahoituksen leikkauksiin ja sivistyksen ja tutkimuksen tuhoon, niitä HS pohtii esimerkiksi otsikolla Proffien kapina (HS 13.3.2016).

Tässä blogissa en tähän laajaan ja mieliä kuohuttavaan aiheeseen syvemmin paneudu, mutta esitän Hesarin kokoamien tietojen perusteella laaditun kuvan, jolle olen antanut nimeksi Yliopistojen tehokkuus. Tehokuutta on kuvassa mitattu ylempien korkeakoulu- ja tohtorin tutkintojen määrän (vuosi 2014) suhteella professorien ja muun henkilöstön määrään.

Kuva puhukoon puolestaan, jätän johtopäätökset lukijoille.

Lopuksi mielenkiintoinen yksityiskohta: Hesarin kyselyyn vastanneiden professoreiden suosikit lakkautettaviksi yliopistoiksi olivat Vaasan yliopisto, Lapin yliopisto, Hanken ja Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Proffien mielestä lahtiin joutaisi siis neljä tehokkainta yliopistoa.

Yliopistojen_tehokkuus.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: opintotuki, yliopisto, tutkinnot, tehokkuus, rahoitus, koulutusleikkaus

KESKUSTELUA KUPLASSA

Torstai 3.3.2016 klo 14:18

kuplat.jpg

Ylen A2-ilta ottaa riskejä ja uudistaa journalismia. Suoraan lähetykseen, jossa keskustellaan ajankohtaisesta ja tunteita herättävästä teemasta, kutsutaan mukaan myös muita kuin mediassa perinteisesti ääneen pääseviä auktoriteetteja – korkeasti koulutettuja asiantuntijoita, tutkijoita, poliitikkoja, toimittajia tai yritysten ja järjestöjen johtajia.

Uutta tehdessä ja riskejä otettaessa lopputuloksesta ei voi olla etukäteen varma. Joskus onnistuu jo ensimmäisellä kerralla, toisinaan kehittelyyn menee jonkin verran aikaa, joskus epäonnistutaan kokonaan. Mutta ilman riskinottoa ei uutta luoda, se on varmaa.

Eilisen 2.3.2016 illan teemana oli turvattomuus ja kutsuttuja moninainen joukko. Tekijöiden tavoitteena oli saada samaan tilaisuuteen teemassa aikaisemman tiedon perusteella löydetyt ääripäät ja muita siitä väliltä.

Muutama tunti ennen illan keskustelua somessa alkoi kuhina.

Kolme mukaan kutsuttua kansanedustajaa, Jani Toivola (vihr), Nasima Razmyar (dem) ja Outi Alanko-Kahiluoto (vihr) kieltäytyivät osallistumasta keskusteluun.

Alanko-Kahiluoto perusteli kieltäytymistään sillä, että ohjelman asetelma on ongelmallinen ja vastakkainasetteluja ruokkiva. Hänen mielestään keskustelun ainoa ääripää ovat rasistit, jotka kaikin tavoin ruokkivat vihaa ja ennakkoluuloja. Heitä hän ilmoitti halveksivansa. Lisäksi Alanko-Kahiluoto toivoi, että voitaisiin käydä julkista, rakentavaa, avointa ja asiallista dialogia jollakin muulla konseptilla.

Outi Alanko-Kahiluoto siis haluaa edistää ennakkoluulotonta, avointa ja tasa-arvoista keskustelua ja ajattelua. Keinoksi hän valitsi kieltäytymisen ennakkoluulojen perusteella avoimesta keskustelusta itseään alempiarvoisena pitämiensä ihmisten kanssa, joista hän esitti vihaa huokuvia kommentteja.  

Kieltäytyneiden kannattajat ja monet toimittajat olivat tohkeissaan. Ohjelma haukuttiin yhdessä lyttyyn ja monin tavoin todisteltiin toisille samanmielisille, että A2 on roskaa, eikä sitä kannata katsoa. Kommenttien perusteella luulin ensin, että keskustelu on jo käyty. Mutta mitä vielä, sehän olikin vasta tulossa. Toimittajien ilkunnassa oli tunnistettavissa yhteys kettuun ja pihlajanmarjoihin, kaikkien osalta syvä halveksunta muuta mieltä olevia kohtaan.

Poistuinkin foorumilta pian, sinne ei toisia näkökulmia kaivattu.

Samaan aikaan toisaalla kansanedustaja Emma Kari (vihr) kauhisteli opintotuen ”hirvittävää romutusesitystä” ja kannusti kaikkia esitystä kaatamaan ja mieltään osoittamaan.

Karin kannattajien kommenteissa menivät puurot ja vellit sekaisin, ja lopulta joku kysyi, mitä oikein on esitetty. Laadin esityksen faktoista tiivistelmän ja kerroin, että tuki olisi mielestäni edelleen hyvä, vaikerrukseen ei ole aihetta. Otinpa esimerkiksi tyttäreni, jolle opinnot, työt ja harrastukset maistuvat ja opinnot etenevät aikataulussa.

Siitä alkoi sataa henkilöön meneviä kommentteja ja vihaa sekä minun että tyttäreni niskaan. Kateuden kalkki tytärtäni kohtaan miltei tikahdutti monet. Kehottipa eräs opiskelija suoraan minua aikuisena olemaan neuvomatta ja pysymään poissa opiskelijoiden keskusteluista. Tällä ”ei aikuisella” opiskelijalla oli ikää 37 vuotta.  

Poistuin tältäkin foorumilta ymmärtäen, että somen kuplassa keskustelevat samanmieliset eivät halua muita mukaan. Eivät ainakaan meitä aikuisia, jotka olemme tutkintomme rahoittaneet korkeakorkoisella lainalla ja työllä ja hoitaneet lapsemme ilman subjektiivista päivähoito-oikeutta, ja olemme silti tyytyväisiä elämäämme. Tai meitä, jotka haluamme kuulla myös itsemme kanssa toista mieltä olevien ajatuksia ja kannanottoja, ja muidenkin kuin eliitin määräämien auktoriteettien.

PS: Olen itsekin vastikään ollut opiskelija. Sain 18 kuukauden ajan aikuiskoulutustukea, ja kun sen taso (samaa tasoa ansiosidonnaisen työttömyysturvan kanssa) minulle aikoinaan selvisi, koin olevani onnekas ja etuoikeutettu, ja muistin sen monesti myös sanoa. Arvelin myös, ettei etu nykyisessä taloudellisessa tilanteessa voi kauan samalla tasolla jatkua. Arvaukseni osui oikeaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: A2-ilta, opintotuki