Share |

Juttutalon blogissa

JOHTAMISEN VIRHEIDEN PITKÄ VARJO

Sunnuntai 1.4.2018 klo 21:37

ballet.jpg

Taidealoilla kuohuu. Metoo-kampanja, joka rohkaisee naisia ilmiantamaan heitä seksuaalisesti ahdistelleita miehiä, on laajentunut kattamaan kaikenlaisen vallan väärinkäytön.

Nyt ovat vuorossa miehet, joiden menestyksen taustalta on paljastunut epäasiallista ja huonoa johtamista. Osa johdettavista on kokenut johtamismenetelmät ahdistavina ja loukkaavina, toisille niistä ei ole aiheutunut haittaa tai mielipahaa. Jokaisen kokemus on silti hänelle itselleen tosi.

Näkyvin tapaus lienee elokuvaohjaaja Aku Louhimies, jonka kahdeksan naisnäyttelijää ilmiantoi Ylen nettijutussa 19.3.2018, viikkoa ennen Jussi-gaalaa, jossa jaettiin elokuva-alan palkinnot vuodelta 2017. Samana iltana Louhimies saapui Ylen A-studioon, jossa häntä vastassa oli toimittaja Kirsi Heikelin lisäksi kolme elokuvan ammattilaista. Vaikka Heikel kertoi, ettei kyseessä ole julkinen tuomioistuin, sellainen siitä tuli.

Toisenlainen esimerkki on maanantaina 25.3.2018 julkistettu tieto, että Suomen kansallisoopperan ja -baletin taiteellinen johtaja Kenneth Greve on siirretty syrjään, koska hän on käyttäytynyt työssään epäasiallisesti. Tälläkin kertaa huono käytös ja johtaminen ovat saaneet jatkua vuosia, vaikka niistä on kerrottu julkisesti. Sitä on vaikea ymmärtää. Kiitosta voi silti antaa tavasta, jolla talon uusi pääjohtaja Gita Kadambi tarttui asiaan tiedon saatuaan. Akuutti ongelma ratkaistiin viivytyksettä ja asian käsittelyn ilmoitettiin jatkuvan organisaation sisällä. Ylen A-studiossa esiintyi rauhallinen, asiallinen ja selkeäsanainen pääjohtaja, joka ei syyllistänyt edeltäjiään tai demonisoinut ketään asianosaisista. Katse oli tulevassa ja paremmassa.

Louhimiehen jalkapuu sen sijaan huipentui Jussi-gaalaan, jossa hänet tuomittiin monesti sekä ennen että jälkeen yleisön vuoden parhaaksi elokuvaksi äänestäneen Tuntematon sotilas -elokuvan kiitospuhetta. Puheessaan Louhimies pyysi, jälleen kerran, anteeksi käytöstään, kertoi epäonnistuneensa ohjaajana ja hakevansa ammattiapua. Anteeksipyyntö ei tälläkään kertaa kelvannut kaikille, lynkkaus jatkui sekä mediassa että somen turuilla ja toreilla.

Näyttelijöinä ja ohjaajina tunnetut Tiina Lymi ja Leea Klemola osallistuivat Louhimiehen arvosteluun MTV:n ohjelmissa. Kuuntelin kummissani, kun molemmat vakuuttivat kiihkeästi, ettei ohjaajan valtaa tai päätöksiä edelleenkään voi eikä saa kyseenalaistaa, sillä siitä seuraisi kaaos. Sellaista ei voisi sallia, sillä kuvauspäivä maksaa maltaita, jopa kymmeniä tuhansia. Ilmeisesti he eivät tiedä, että tällainen autoritäärinen ajattelutapa ja johtaminen ovat mennyttä aikaa muilla toimialoilla. Ja kyllä sielläkin huonosta johtamisesta seuraa kymmenien tuhansien ja paljon isompienkin summien menetykset päivätasolla. Hyvä ja asiallinen johtaminen onnistuu ilman vanhankantaista komentoa ja käskystystä.

Jussi-gaalan kiitetyimmän puheen piti miessivuosasta palkittu Hannu-Pekka Björkman. Puheen lopuksi hän kannusti kollegojaan arvioimalla, että elokuva-ala on keihäänkärki. Björkman siis olettaa, että alan esimerkkiä seuraten muualla alkaa samanlainen vallankäytön ja johtamistapojen uudistus. Siinä hän on pahasti väärässä – elokuva-ala on asiassa jälkijunassa, ehkä jopa junan vihon viimeisessä vaunussa.

Metoo-ilmiö jatkuu varmasti vielä pitkään. Toivoisin hartaasti, että nyt valtaan päässeet naiset – sillä siitä tässä on lopulta kyse – osaisivat käyttää sitä viisaammin ja vastuullisemmin kuin ne miehet, joiden toiminta on paljastunut epäasialliseksi ja vastuuttomaksi. Toivon, että valtaa käytettäisiin rakentamaan, uudistamaan ja purkamaan sukupuolten vastakkainasettelua sekä ihmisten ja ryhmien turhia rajoja. Ei repimään, syyllistämään, tuomitsemaan ja luomaan ristiriitoja sukupuolten välille tai rakentamaan uusia siiloja, muureja ja poteroita. Juuri nyt ei hyvältä näytä.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kansallisbaletti, Kenneth Greve, Louhimies, #metoo

LAHJAKKUUDEN SYNTI, OSA I

Maanantai 18.9.2017 klo 15:13

argue_1.png

  

Yliopistojen ja korkeakoulujen opiskelijavalintajärjestelmää uudistetaan. Entistä suurempi osa opiskelijoista valitaan pelkästään ylioppilastodistuksen arvosanojen perusteella. Pääsykoe on toinen vaihtoehto tavoitella opinto-oikeutta, avoimen korkeakoulun väylä säilyy kolmantena.

Uudistus on nostanut vastalauseiden myrskyn.

Arvostelun ytimessä on pelko, että hikipingot kympin tytöt valloittavat ylimmät opinahjot. Epäoikeudenmukaisesti ja ansiotta. Kympit kun ovat ilmeisesti sattuman kaupalla pompsahtaneet tyttöjen todistuksiin ja vältelleet niiden oikeasti lahjakkaampien ja parempien papereita.

Tytöt pärjäävät lukiossa paremmin kuin pojat. Tämän tosiasian taustalla on eräs aikamme suurimmista tabuista: sukupuolten väliset erot lahjakkuudessa.

Eivätpä muinaiset esi-isämme aavistaneet, millaiseen syntiin syyllistyivät valitessaan työnjaon, jossa naiset jäivät turvallisen kotiluolan tuntumaan lapsia hoitamaan, kun miehet lähtivät metsälle matkojen taakse ja vaarojen ääreen. Sillä niinhän siinä kävi, että vuosimiljoonien mittaan henkiin jääneet miehet ovat keskimäärin monella tapaa erilaisia kuin naiset.

Evoluution aikaansaamat anatomiset erot sukupuolten välillä – esimerkiksi elimissä, pituudessa ja lihasmassan määrässä – ovat selvät, eikä niiden seurauksiakaan käy kiistäminen. Myös aivoissa voidaan mitata eroja sukupuolten välillä. Se, johtavatko aivojen anatomian erot erilaiseen lahjakkuuteen, on silti hyvin kiistanalainen asia.

Lahjakkuus taas on monimutkainen ja monitahoinen asia ja syyt sen vaihteluun hämärän peitossa.  Osan selittävät perintötekijät, osa johtuu ympäristöstä tai yksilön valinnoista. Lopputulosta voidaan silti arvioida: tiede erottaa erilaisia lahjakkuuden lajeja. Esimerkiksi Howard Gardner jakaa lahjakkuuden (älykkyyden) seitsemään luokkaan.

Ylioppilastutkinto mittaa kahta lahjakkuuden lajeista: kielellistä ja loogis-matemaattista, joista ensiksi mainitun painoarvo on dominoiva. Koska tytöt menestyvät kielellistä lahjakkuutta vaativissa aineissa paremmin kuin pojat – joiden osuus taas on suurempi loogis-matemaattisissa aineissa hyvin menestyneistä – he saavat enemmän hyviä arvosanoja. Tyttöjen etua lisää se, että visuaalis-spatiaalista lahjakkuutta (avaruudellista hahmotuskykyä) vaativia aineita, joissa pojat ovat tyttöjä vahvempia, ei lukiossa juuri opeteta.

Jos siis halutaan varmistaa sukupuolten tasavahva menestys lukiossa, kielellistä lahjakuutta mittaavien aineiden suhteellista osuutta pitäisi laskea ja loogis-matemaattisten ja visuaalis-spatiaalisten osuutta nostaa. Ylioppilaskirjoituksissa jaon pitäisi olla tasan.

Tästä sangen loogisesta ratkaisusta ei puhuta, ymmärrettävästä syystä. En uskalla edes kuvitella, mikä naistasa-arvosota siitä alkaisi. Moisen jaon sanottaisiin vahvistavan epätoivottua sukupuolittunutta ajattelua ja suosivan miehiä. Toisaalta: nykytilanne suosii naisia. Ja jos lahjakkuuksissa ei todella ole eroja sukupuolten välillä, kuten väitetään, uusi jako ei suosisi ketään. Se vain toisi loogis-matemaattisesti ja avaruudellisesti lahjakkaat tasa-arvoiseksi kielellisesti lahjakkaiden kanssa.

Toinen kysymys on, olisiko tuokaan jako oikea. Jättäähän sekin huomiotta monet lahjakkuuden lajit, jotka ovat suuressa roolissa työelämässä menestymisessä, puhumattakaan muista elämän alueista.

Blogi on julkaistu myös Koillissanomissa 13.9.2017.

Toinen osa julkaistiin 13.1.2018.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: aivot, lahjakkuus, älykkyys, kympin tytöt, pääsykoeuudistus, opiskelijavalinnat, yliopisto, korkeakoulu, lukio, arvosanat, sukupuoli, mies, nainen

YKSIÄÄNINEN MEDIA

Maanantai 26.10.2015 klo 12:10 - Taina Kivelä

insight7.jpg

 

Suomen sananvapaus ja median moniäänisyys on minulle ja monelle muulle tärkeä asia. Seuraan monia viestimiä saadakseni tietoa eri teemoista ja asioista tai useita eri näkökulmia samaan, yhteiskunnallisesti merkittävään teemaan. Viime aikoina intoni on alkanut kuitenkin laantua, sillä sisältö tuntuu olevan sama mediasta ja kanavasta riippumatta.

Tänään tapetilla on perussuomalaisen puoluesihteerin Sebastian Tynkkysen erottaminen puolueesta. Tahdoin tai en (en tahdo), saan tietää erottajien, erotetun, tutkijoiden, professorien, kollegojen, vastustajien, kannattajien ja kummin kaimojen kannat asiaan, vaikka en lue kuin otsikot. Palstatilasta päätellen Tynkkysen ero on Suomen politiikan ja yhteiskunnan tärkein asia juuri nyt (ei muuten ole).

Viime viikolla kohistiin (tarkennus: media kohisi) puhemies Marja Lohelan (perus) näkemyksestä asiallisesta pukeutumisesta eduskunnassa.  Lohela ei käsitystään oma-aloitteisesti julki tuonut, vaan suostui vastaamaan toimittajan asiaa koskeviin kysymyksiin politiikan toimittajien kyselytunnilla. Kävi ilmi, että Lohelan maku pukeutumisessa on konservatiivinen, ja edustajien vaatevalinnat vaikuttavat hänestä joskus liian rennoilta.

Siitähän riemu repesi.

Mediassa vastahakoinen vastaus muuttui pakottavaksi pukukoodiksi ja nykytilan riettaudeksi, vaikka Lohela ei tietääkseni kumpaakaan kantaa esittänyt. Hänen piikkinsä nämä kuitenkin surutta laitettiin. Lisäksi totena esitettiin, että puhemies arvelee naisten paljaiden olkapäiden saavan miesedustajien päät pyörälle ja ajatukset askaroimaan muussa kuin maan edussa. Mistä moinen absurdia on peräisin, sitä tarina ei kerro, ei tietääkseni ainakaan puhemiehen päästä. Sinne se kuitenkin sijoitettiin.

Lohelan tai kenenkään muunkaan vaatemaku ei minua kiinnosta. Meillä kaikilla on oma näkemyksemme asiallisesta pukeutumisesta eri tilanteissa. Virallisissa tilanteissa harkintaa helpottaa kutsussa tai oppaissa esitetty pukukoodi, jota voi halutessaan noudattaa. Jos ja kun Lohelan maku on konservatiivinen, se ei uhkaa tai haittaa mitään tai ketään, sen enempää kuin paljaat olkapäätkään.

Lohelan makua huolestuttavampaa on, jos toimittaja ei politiikan kyselytunnilla puhemieheltä edes nykyisessä poliittisessa turbulenssissa parempaa kysyttävää keksi, ja valtamediat vielä nostavat yksimielisesti ja -äänisesti asian useamman päivän uutiskärjeksi. Puhumattakaan marginaalista ja viihdeohjelmista.

Se kyllä uhkaa median uskottavuutta ja haittaa liiketoimintaa.   

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: media, puhemies, Lohela, Tynkkynen, ero