Share |

Juttutalon blogissa

KAUKANA KAVALA MAAILMA

Tiistai 1.12.2015 klo 16:16 - Taina Kivelä

Kuusamo

 

Lapsuuden maisemissa on jo talvi. Ei vielä kova – suoja ja pakkanen vuoropäivin. Ensin sataa vettä, sitten taas kylmenee. Kohta saadaan lisää pakkaslunta haperoisen hangen peitoksi. Päiväksi lauhtuu taas, mutta yön jälkeen on kantohanki. Se hohtaa hopeaa talven viistossa valossa.

Lähden kävelylle, otan sauvat mukaan. Niiden kanssa on helpompi pysyä pystyssä iljanteisella polulla, jonka päällä on kevyt viti. Se nousee askelista ja sauvaniskuista lentoon, hopeiseksi pölyksi, joka kutittaa kasvojen paljasta ihoa, ennen kuin sulaa ja haihtuu kuivaan ilmaan.

Kierrän Kuusamonjärven lahden pohjoispuolta. Kesällä avattiin Kirkkosaarelle rakennetut sillat, nyt pääsee järventakaa saaren kautta suoraan kylän keskustaan. Tai kaupunkihan se nykyisin on. Vaihtelen tahtia niin, että lämpö pysyy, mutta hiki ei nouse pintaan. Kun hengitys alkaa huuruta, vauhti on liian kova, pitää löysätä.

Istun puupenkille saaren itäisellä laidalla, se on kuiva mutta kylmä. On hiljaista, ketään ei liiku saaressa juuri nyt, liikenteen äänet eivät tänne kanna. Sielu lepää maisemassa, suljen silmät ja hengitän syvään ilmaa, jonka makua on mahdoton kuvata.

Katson kun järven selkä saa pehmeän lumipeitteen. Talven väsynyt valo hukkuu pyryn sekaan, valkoinen valkoiseen, ja maisemasta tulee samea. Jos en tietäisi tuntureista, en näkisi niitä järven takana. Mutta siellä ne ovat. Ja niiden takana toiset, ja vielä toiset, Jäämerelle saakka. Välissä joet, järvet, kosket, kurut, korvet ja suot. Ja lopuksi tundra, ikiroudan maa.  

Takarannalta kuuluu koiran haukku, hidas, räyheä ja matala. Karhukoira, luulisin, uros ja iso. Läheltä vastaa kova, kirkas ja nopea, pystykorvanaaras. Vastarannalta kuuluu kolmas, sekin omanlaisensa. Tätä en tunnista, en osaa edes arvata. Kaiku toistaa kuoron, joka kohta vaikenee. On taas hiljaista.

Istun niin kauan, että alkaa palella. Kylmä viistää selkäpiitä pitkin niskaan ja hiustenjuuriin, värinä kulkee vastasuuntaan. Nousen ylös ja jatkan matkaa, ylitän toisen sillan ja jatkan etelärantaa, kirkon taakse ja takaisin keskustan kautta, Ouluntietä pitkin.

Kotona odottavat vanhemmat, kahvit ja sauna. Täällä on hyvä olla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kuusamo, lumi, maisema, talvi, koti