Share |

Juttutalon blogissa

KYLLÄ EI ONNISTU IKINÄ

Keskiviikko 26.4.2017 klo 14:09

Some-Thoughts-On-Failure.jpg

SOTE – tuo suuri ja mahtava julkisen hallinnon remontti, sosiaali- ja terveyspalveluiden uljas uudistus – käy päälle kuin yleinen syyttäjä. Halusit tai et. Ja moni ei kyllä halua, jos mediaa uskoo.

Tiedotusvälineet marssittavat kilpaa – opposition hurratessa hilpeänä – professoreita, virkamiehiä, lääkäreitä ja muita tietäjiä kertomaan, ettei onnistu. Pieleen menee. On huono, ja hätäisesti valmisteltu. Peräti juosten kustu. Siitä huolimatta, että suunnitteluun on kulunut jo edellinen hallituskausi, ja iso osa monesta sen edeltäjästäkin.

Hallituksen pahimmat virheet näyttäisivät olevan nopeus ja avoimuus. Sote-maratonin loppusuoralla mennään liian lujaa. Pikaiset päätökset aiotaan panna toimeen oman kauden kuluessa – toki valmiiksi luultujen ja torsoiksi todettujen peruminen on herättänyt vielä suurempaa närää. Synkin synti on pyytää kommentteja keskeneräiseen asiaan – omin voimin ei silti saa puuhata yhtään mitään.

Antti Rinne (demarit) jopa uhosi peruvansa hallituksen hölmön hankkeen, jahka pääsee valtakunnassa vallan kahvaan. Silti ei tullut voittoa vaaleissa, kuten presidenttiehdokas Donland Trumpille, joka niin ikään lupasi nollata edeltäjänsä terveydenhuoltouudistuksen Yhdysvalloissa.

Sote-uudistus on Suomessa tarpeen, siitä sentään oppositio on hallituksen kanssa samaa mieltä. Siihen yksimielisyys jää.  

Suurin huoli on valinnanvapaus. Tuo kokoomuksen lempilapsi, joka saa periaatteessa – vaan ei käytännössä – kannatusta yli puoluerajojen. Ihmisten kykyä valita itselleen paras sote-tuottaja epäillään oppositiossa vahvasti.

Tässä on (ainakin) kaksi kummallista asiaa.

Miksi ihmiset eivät osaisi valita itselleen sopivaa sote-tuottajaa? Osaavathan he nytkin. Ja kaikki muut tavarat ja palvelut päälle. Jatkossa valintaa helpottaisivat vielä julkiset talous- ja tulostiedot, ja muu raportointi, jota maakunta ostajana vaatii.

Toisen omituisen väitteen mukaan julkiset sote-palvelut ovat väistämättä huonompia kuin yksityiset. Opposition visiossa pahin kohtalo olisi niillä poloisilla, jotka joutuisivat tyytymään julkiseen. Mihin väite perustuu? Jonotusajat ovat toki julkisella sektorilla iso pulma, mutta vaikka vauhdissa hävitään, hoidon laadussa pärjätään yksityiselle hyvin. Odottaa sopii, että kilpailu korjaa nykytilaa myös nopeuden suhteen.

Palveluntuotannon yhtiöittäminen, se vasta herättää intohimot ja saa mielikuvituksen laukkaan. Vastustajat maalaavat piruksi seinälle yksityisen tuottajan ahneuden ja asiakkaan valikoinnin. Kapitalisteille kelpaavat vain parhaat, siis terveimmät asiakkaat. Kerma kuoritaan, köyhät ja kipeät saavat kylmää kyytiä – tuloksena vähän tekoja ja paljon laskuja. 

Kiitosta ei saa edes se, että yhtiöittäminen tuo kaikki tuottajat samalle vertailuviivalle: tilinpäätöksistä voidaan lukea ja analysoida tuotot, kulut, kannattavuus ja tehokkuus.  Ja monta muuta asiaa, jotka nyt ovat julkisen sektorin kirjanpidon kiemuroiden kätköissä. Jos tekoja on laskujen loppusummaan nähden vähän, se näkyy varmasti.

Läpinäkyvyys, jota juhlapuheissa peräänkuulutetaan, on nyt uhka. Kilpailu, jonka yleensä ajatellaan laittavan hinnan ja laadun kohdalleen – ensimmäisen alas ja jälkimmäisen ylös – toimii nyt nurin perin.

Tässä ohitetaan (ainakin) kaksi olennaista asiaa: asiakas ja ostaja.

Sote-tuottajan valitsee asiakas. Jos kotiportin tienoilta ei löydy vaihtoehtoja, liikennevälineillä pääsee. Jo nykyisin suuri osa kansalaisista joutuu matkustamaan pitkiä matkoja palveluiden ääreen, myös niiden julkisten. Kaikki kun eivät asu taajamissa.

Sote-palvelut ostaa maakunta. Ja tällä ostajalla on poikkeuksellisen suuri valta. Se esimerkiksi päättää palveluista ja hinnasta, ja valitsee tuottajat. Se määrää laadun ja sen kriteerit ja mittarit.

Jos maakunnat eivät näillä valtuuksilla kykene varmistamaan hyviä palveluita kaikille, vikaa kannattanee etsiä lähinnä ihmisistä, ei järjestelmästä. Jossa toki on varmasti vielä pitkään paljon parantamisen varaa.

Kolumni on julkaistu ensimmäisen kerran Koillissanomissa 26.4.2017.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, oppositio, kilpailu, laatu, valinnanvapaus, yhtiöittäminen

CARUNA JA AUTUAAT TIETÄMÄTTÖMÄT

Keskiviikko 10.2.2016 klo 21:28

yllatys.png

Valtionyhtiö Fortumin aiemmin omistamat sähkönjakeluverkot päätettiin pari vuotta sitten myydä kansainvälisille pääomansijoittajille. Kaksi suomalaista eläkeyhtiötä, Elo ja Keva, lohkaisivat samalla verkkolimpusta tukevat kanttipalat, arvatenkin hyvät tuotot tähtäimessään. Uusi uljas yhtiö ristittiin Carunaksi.

Ja eipä aikakaan niin voi kauhistus. Yllättävä totuus paljastui – sijoittajamokomat toimivat Carunan suhteen samalla tavalla kuin vastaavissa tilanteissa kautta markkinatalouden tunnettujen aikojen.

Ostajaveijarit siirsivät maksamansa kauppahinnan uuden yhtiön velaksi, josta emo perii rapsakkaa korkoa. Hyvin tunnetulla konstilla on kuvaava nimi, velkavipu. Sillä saadaan hyvän bisneksen tuotot synnyinmaassaan nollaan, ja siirretyksi sinne, missä verokarhun käsi on vähemmän karttuisa. Ja jotta mukava tulovirta ei jatkossa ehtyisi, Carunan tuotteen hinnat pompsautettiin pilviin heti oitis, kun valvojan silmä vältti.

Kuvio on jokaiselle kauppatieteitä peruskurssinkin verran opiskelleelle tai taloutta aktiivisesti seuraavalle tuiki tuttu, siinä ei ole yhtään yllättävää osaa.

Tragikoomisen näytelmän seuraava näytös mennee sekin genren tutulla käsikirjoituksella. Kun Caruna on kupattu kurjaan kuntoon, se myydään takaisin alkuperäiselle omistajalle, toki velkoineen päivineen.

Ei tässä näin pitänyt käydä, huutavat päätöksen tehneet poliitikot tuskissaan.

Asiaa valmistelleet virkamiehet ovat viisaasti hiljaa, heille lopputulos ei varmasti yllätys ollut. Asiantuntijat todistavat samaa, muun muassa Aalto-yliopiston yritysjuridiikan professori Petri Kuoppamäki (HS 9.2.2016) muistuttaa markkinatalouden ja kilpailun perustason periaatteista. Hänen mukaansa yrityksen ostamiseen on yleensä kolme perussyytä.

1) Tavoitellaan mittakaavaetua eli ostettava liiketoiminta yhdistetään suurempaan kokonaisuuteen. 2) Ostettava liiketoimintaa rationalisoidaan ja tuotot paranevat sitä kautta. 3) Ostaja uskoo muutoin saavansa ostettavasta liiketoiminnasta paremman tuoton kuin aikaisempi omistaja.

Kovin suuri neropatti ei tarvitse olla, jotta oivaltaa kaikkien Carunan ostajien tähtäimessä olleen kolmas kohta. Sijoittaja tavoittelee parasta mahdollista tuottoa.

Yllätys se silti tuntuu olleen päättäjille, maamme korkeimmalle poliittiselle johdolle vuonna 2014. Silloin kokoomuksen, demareiden, vihreiden, kristillisten, vasemmistoliiton ja ruotsinkielisen kansanpuolueen surullisen kuuluisa sextetti oli vielä kasassa. Kaikki sextettiläiset vakuuttavat yhteen ääneen viattomuuttaan, kaupan seuraukset olivat heille ihan ymmyrkäinen yllätys.

Selitys naurattaisi, ellei siihen sisältyisi onneton umpikuja.

Jos päättäjät todella eivät arvanneet, mitä tuleman pitää, heidän tietonsa ja ymmärryksensä asioista, joista he ovat vastuussa, täytyy olla anteeksiantamattoman heikolla tasolla. Mieluummin melkein uskoisin, että kärkirivin poliitikot valehtelevat kaikki tyynni. Mutta eipä sekään kovin mukavalta vaihtoehdolta tunnu.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Caruna, sähkönsiirto, pääomasijoitus, markkinatalous, kilpailu