Share |

Juttutalon blogissa

VÄÄRIN ÄÄNESTETTY

Keskiviikko 9.11.2016 klo 12:40

crushing-disappointment.png

 

Donald Trumpista tulee Yhdysvaltojen 45. presidentti, vastoin politiikan, talouden ja kulttuurin eliitin tahtoa ja odotuksia. Helsingin sanomien toimittaja Saska Saarikoski, joka jo eilen julisti Hillary Clintonin voittajaksi, kirjoitti tänään kolumnissaan, että ”melkein kaikki” kuvittelivat samoin. Sama joukko äimistyi, kun britit äänestivät itsensä eroon EU:sta.

Saarikosken ja muiden samanmielisten kannattaisi viimeistään nyt alkaa pohtia, miksi melkein kaikki olivat taas väärässä. Yksi väistämätön johtopäätös on, että Saarikosken kaikki on pahasti vääristynyt otos – ei läheskään kaikki, ei edes enemmistö.

Vaaleissa kukoisti viha ja halveksunta, loka lensi ja leimakirveet heiluivat. Toistui tuttu kuvio, jossa hyväosainen eliitti halveksii sivistymätöntä ja syrjäytynyttä rahvasta, rahvas eliittiä ja muualta tulleita, kaikki muuta mieltä olevia. Vastakkaisista väitteistä huolimatta en silti usko, että yli puolet briteistä tai jenkeistä olisi sivistymättömiä ja tietämättömiä rasisteja. Uskon, että suuri osa heistä on tuiki tavallisia, tolkun kansalaisia, jotka eivät ole löytäneet muuta kanavaa protestilleen nykymenoa vastaan. Presidentinvaalien viesti on sama kuin Brexitissä ja kotimaan jytkyissä: iso osa kansasta on tuntenut olonsa osattomaksi ja äänensä kuulumattomaksi jo pitkän aikaa. Ja he ovat kyllästyneet siihen perin juurin.

Nykymenon luoneiden ja sitä kannattavien on nyt pakko kuunnella enemmistön ääntä ja hakea vastaus protestin aikaansaaneisiin ongelmiin. Mistä viha ja halveksunta kumpuavat? Miksi ääriajattelu ja leimaaminen leviävät kulovalkean lailla? Mihin tarpeeseen Donald Trump vastaa? Mikä on muuttanut ajattelumme? Vai onko niin, että ajattelu on ennallaan, mutta nyt kaikki saavat äänensä kuuluviin?

Aiemmin vain eliitin määräämät auktoriteetit saivat ajatuksensa julki. Rahvas sai tuta olevansa väärässä ja vähempiarvoinen jo esikoulusta asti. Viisaammat kertoivat, miten olla ja ajatella. Palkintona ja porkkanana viisaampien määräämässä menossa oli, että kaikilla oli mahdollisuus samaan. Tie vaurauteen, eliittiin ja ylempiarvoisten joukkoon kulki pohjoismaisen tasa-arvon tai amerikkalaisen unelman keinoin. Tarjolla oli toivo paremmasta. Jokainen sukupolvi menestyi edellistä paremmin. Lasten elämä oli helpompaa ja vauraampaa kuin vanhempien.

Nyt tuo sukupolvien toivon ketju on murtunut. Amerikkalainen unelma on pettänyt, keskiluokka köyhtyy ja toivo katoaa. EU kompuroi kriisistä toiseen – entiset ovat ratkaisematta, kun uusi jo yllättää. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion lupaus koulutuksen ja sivistyksen tuomasta vauraudesta on sekin kärsinyt pahan kolauksen.  Vanhemmilla menee nyt lapsiaan paremmin. Syrjäytyneitä ja pettyneitä on kaiken aikaa enemmän. Pelko ja huoli omasta pärjäämisestä ja tulevaisuudesta on aito ja kasvaa kaiken aikaa. Oma ja läheisten arvo on mitätön, rooli yhteiskunnassa olematon. Joskus jo toisessa tai kolmannessa polvessa.

Nyt kannattaisi kaikkien kuunnella, avoimin mielin ja aidosti arvostaen – kaikkia ihmisiä, sitä rasistiakin. Tarttua jokaiseen tilaisuuteen kohdata ja yrittää ymmärtää vastapuolta. Halveksunnan ja paheksunnan, kasvattamisen ja sivistämisen sijaan pohtia, mistä mielipiteet kumpuavat. Ja pyrkiä vaikuttamaan syihin. Sitä kautta muuttuvat mielipiteetkin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Trump, presidentti, vaalit

TRUMP JA MEDIAN OSATOTUUDET

Lauantai 23.7.2016 klo 17:10

TOTUUS.jpg

Yhdysvaltain republikaanipuolueen presidenttiehdokas Donald Trump piti Clevelandin puoluekokouksessa torstaina 21.7. odotetun linjapuheensa. Nyt media pullistelee puheen analyysia ja kauhistelua. Tulkinnoissa Trumpin tiliin laitetaan populismin kepeiden multien lisäksi raskaita taakkoja: fasismia, rasismia ja muita 30-luvun koleita kaikuja (Laura Saarikoski, HS 23.7.2016).

Helsingin Sanomien mukaan Trump lukee tilastoja tarkoitushakuisesti ja nostaa esiin linjaansa tukevia osatotuuksia, valikoituja tilastoja tai suoranaisia virhetietoja (HS 23.7.2016). Esimerkiksi otetaan murhien määrä Yhdysvaltojen 50 suurimmassa kaupungissa. Se on Trumpin (ja tilastojen) mukaan kasvanut 17 prosenttia. Kainalojutussa Matti Koskinen muistuttaa, että osatotuus antaa väärän kuvan todellisuudesta: vuonna 1991, vaivaiset kaksikymmentäviisi vuotta sitten, murhia tehtiin kaksinkertainen määrä.

Hakematta mieleen tulevat Suomen hallituksen leikkauksia kauhistelevat kirjoitukset valtamedian foorumeilla. Yliopistojen määrärahojen (yliopistojen toimintamenot ja yliopistolaitoksen yhteiset menot) leikkauksien kerrotaan hakevan vertaansa ja vaarantavan kansakunnan sivistyksen, tulevaisuuden ja talouskasvun. En laita tähän linkkiä yhteen juttuun, sillä se ei tekisi oikeutta sadoille samoilla argumenteilla ratsastaville ”objektiivisille kokototuuksille”.

Otetaan vertailukohdaksi vuosi 1991. Silloin määrärahat sattuivat olemaan historiallisesti korkeimmalla tasollaan, sillä vuodesta 1987 vuoteen 1991 yliopistojen määrärahojen reaaliarvoinen yhteismäärä kasvoi keskimäärin noin 10 prosenttia vuodessa. Laman kurimuksessa rapsakka nousu pysähtyi ja esimerkiksi vuosina 1993 ja 1994 määrärahat alenivat reaalisesti noin 16 prosenttia.

Huippuvuonna 1991 yliopistomäärärahojen reaalitaso oli vuoden 1999 rahassa 4,8 miljardia markkaa. Tilastokeskuksen mukaan summa vastaa vuoden 2015 rahassa noin 1,1 miljardia euroa.

Vuonna 2015 yliopistojen valtionrahoitukseen varattiin 1,9 miljardia euroa ja ammattikorkeakoulujen rahoitukseen 862 miljoonaa euroa. Vuoden 2016 "ennennäkemättömien" 100 miljoonan (5 prosentin) leikkausten jälkeen yliopistojen valtionrahoitukseen esitettiin 1,8 miljardia euroa ja ammattikorkeakoulujen rahoitukseen 858 miljoonaa euroa.

Yliopistojen määrärahat ovat siis kasvaneet vuodesta 1991 vuoteen 2016 noin 65 prosenttia. Samalla aikajaksolla Suomen BKT kasvoi Tilastokeskuksen mukaan 41,5 prosenttia.

Laura Saarikoski puolestaan tuskailee sitä, että Trumpin jenkkien nykyongelmiin syyllisiksi nimeämän eliittiväen joukkoon kuuluu myös media, joka ei sanojaan säästele sekä politiikan että kulttuurieliitin ulkopuolelle jääneen populistin ja hänen yhtä surkeiden ja halveksittavien kannattajiensa suominnassa.

Minä puolestani ihmettelen, miksi malka on niin vaikea löytää omasta silmästä?

Aurinkokuninkaat ja heidän hovinsa havahtuvat aina liian myöhään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Donald Trump, puoluekokous, presidenttiehdokas, media, osatotuus, yliopisto, yliopistojen määrärahat, leikkaus

DONALD TRUMP JA ARVOTTOMAT

Perjantai 4.3.2016 klo 10:45

trumpettti_2.pngKirjoitin eilen sosiaalisessa mediassa käytävistä kuplakeskusteluista, joissa dialogin sijaan keskustellaan vain samanmielisten kanssa.

Kuplissa kuohuu viha ja halveksunta, loka lentää ja leimakirveet heiluvat.  Hyväosainen eliitti halveksii sivistymätöntä ja syrjäytynyttä rahvasta, rahvas eliittiä ja muualta tulleita, kaikki muuta mieltä olevia. Kieltäytyminen samalle julkiselle areenalle antautumisesta vastapuolen kanssa saa ablodit kaikissa kuplissa.

Mistä viha ja halveksunta kumpuavat? Miksi ääriajattelu ja leimaaminen leviävät kulovalkean lailla? Mihin tarpeeseen Donald Trump vastaa? Mikä on muuttanut ajattelumme? Vai onko niin, että ajattelu on ennallaan, mutta nyt kaikki saavat äänensä kuuluviin?

Ennen somea vain eliitin määräämät auktoriteetit saivat ajatuksensa julki. Rahvas sai tuta olevansa väärässä ja vähempiarvoinen jo esikoulusta asti. Viisaammat kertoivat, miten olla ja ajatella. Palkintona ja porkkanana viisaampien määräämässä menossa oli, että kaikilla oli mahdollisuus samaan. Tie vaurauteen, eliittiin ja ylempiarvoisten joukkoon kulki pohjoismaisen demokratian ja tasa-arvon tai amerikkalaisen unelman keinoin. Tarjolla oli toivo paremmasta. Jokainen sukupolvi menestyi edellistä paremmin. Lasten elämä oli helpompaa ja vauraampaa kuin vanhempien.

Nyt tuo sukupolvien toivon ketju on murtunut. Amerikkalainen unelma on pettänyt, keskiluokka köyhtyy ja toivo katoaa. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion lupaus koulutuksen ja sivistyksen tuomasta vauraudesta on sekin kärsinyt pahan kolauksen. Vanhemmilla menee nyt lapsia paremmin. Puhumattakaan omassa todellisuudessan elävästä suuryritysten johdosta ja muista miljardööreistä.

Syrjäytyneitä ja pettyneitä on kaiken aikaa enemmän. Pelko ja huoli omasta pärjäämisestä ja tulevaisuudesta on aito ja kasvaa kaiken aikaa. Oma ja läheisten arvo on mitätön, rooli yhteiskunnassa olematon. Joskus jo toisessa tai kolmannessa polvessa. Eriarvoisuus kasvaa, vähäosaisuus periytyy ja syvenee. Siinäpä otollinen kasvualusta ääriajattelulle ja -teoille.

Kun tarjolle tulee tilaisuus vielä huonommassa asemassa olevien vihaamiseen ja halveksuntaan oman arvontunteen nostamiseksi, ei ihme, että siihen tartutaan. Somessa löytyy paljon samanmielisiä, joukko luo turvaa ja arvoa. Ja eipä aikaakaan, kun meilläkin soivat trumpetit.

Mitä tekevät hyväosaiset, eliitti ja auktoriteetit? Me heilutamme sormea, osoitamme vihaa ja halveksuntaa, kieltäydymme keskustelusta ja kuuntelemasta. Painamme painettuja, vähättelemme, pilkkaamme ja hyljeksimme arvottomia.

Nyt kannattaisi kaikkien kuunnella, avoimin mielin ja aidosti arvostaen – jokaista ihmistä, sitä rasistiakin. Tarttua jokaiseen tilaisuuteen kohdata ja yrittää ymmärtää vastapuolta. Halveksunnan ja paheksunnan, kasvattamisen ja sivistämisen sijaan pohtia, mistä mielipiteet kumpuavat. Ja pyrkiä vaikuttamaan oireiden sijaan syihin, joista ääriajattelu versoo. Sitä kautta muuttuvat mielipiteetkin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Trump, some, kupla, keskustelu, arvo