Share |

Juttutalon blogissa

TEEMU SELÄNNE JA NELJÄS VALTIOMAHTI

Lauantai 30.1.2016 klo 16:26

Hah_hah.jpg

 

Lokakuussa kirjoitin yksiäänisestä mediasta, johon mahtuu yksi uutisaihe kerrallaan. Sama meno jatkuu edelleen, nyt tapetilla on urheilulegenda Teemu Selänteen twiiteissään ja blogissaan esittämät mielipiteet, jotka käynnistävät kaiken järjen ja kohtuuden rajat ylittävän somekohun ja mediametelin.

En ota kantaa Selänteen teksteihin, vaan tartun valtamedian journalistien esittämiin ajatuksiin asiasta. Moni heistä kommentoi, että Teemun olisi pitänyt pystytellä lestissään ja pidättäytyä yhteiskunnallisesta keskustelusta.

Ylen Pressiklubissa 29.1.2016 vieraana ollut Iltalehden politiikan toimittaja Tommi Parkkonen arvioi urheilijoilla olevan sama oikeus kommentointiin kuin muillakin. Parkkonen otti joviaalisti vertailuun Teemu Selänteen ja Tohmajärven sivistysvaliokunnan keskustalaisen puhteenjohtajan, ja kertoi heillä olevan yhtä suuri oikeus kommentointiin kuin kellä tahansa muulla.

Helsingin Sanomien politiikan toimituksen esimies Pia Elonen säesti kollegaansa leikkisästi: ”Sehän on hyvää treeniä, meillähän on eduskuntaan noussut kaiken maailman hiihtäjää, korkeushyppääjää, painijaa ja myös jääkiekkoilijaa…”. Ruben Stiller hymyili muikeasti haastateltaviensa nokkelalle sanailulle.   

Ylen Aamu-tv päästi 25.1.2016 ääneen Rajat Kiinni -kansanliikkeen edustajat, ja pyysi myöhemmin anteeksi huonoa valintaa, jonka seurauksena eetteriin pääsi rasistisia ajatuksia ja kantoja. Itse en ohjelmaa katsonut tai kyseistä kansanliikettä tunne, joten tietoni tässä perustuu muiden arvioihin.

Molempia keskusteluja vaivaa sama harha. Illuusio siitä, että media ja toimittajat voisivat edelleen määrätä, ketkä yhteiskuntaa koskevaan keskusteluun saavat ja voivat julkisesti osallistua. Toimittajat takertuvat menneen maailman työnjakoon, jossa neljännen valtiomahdin ammattilaiset valitsivat asiat, joista keskustellaan ja ihmiset, joiden mielipiteet ovat arvokkaita ja relevantteja. Nämä asiat ja ihmiset pääsivät norsunluutorneihinsa muinoin kivunneen rälssin päätöksellä ääneen. Tosin vain niiltä osin, kun rälssi katsoi aiheelliseksi.

Some muutti kaiken. Nyt ääneen pääsee kuka vain ja ilman kenenkään sensuuria. Virallinen media yrittää kynsien hampain pitää valtaansa tai edes sen illuusiota yllä. Keinoiksi se on valinnut muun muassa väheksynnän ja väärät tulkinnat.

Samaan aikaan kun Teemu Selänteen yhteiskunnallisten kommenttien painoarvoa väheksyttiin, niitä analysointiin samalla seulalla kuin ammattimaisten poliitikkojen ja päätöksentekijöiden. Someraivon vielä ymmärrän, mutta valtamedian menettely oli tarkoitushakuinen, eikä tulos tehnyt oikeutta kenellekään.

Kun kirjailija Laura Lindstedt tai joku muu kulttuurin ja taiteen saralla ansioitunut päättää ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun, heidän asiantuntemustaan muulla kuin omalla ammattialallaan kyseenalaistetaan harvoin. Päinvastoin, kulttuurieliitin kommentit otetaan mediassa vastaan hurraahuutojen saattelemana ja niitä toistellaan kaikilla mahdollisilla foorumeilla, koskivatpa ne sitten politiikka, taloutta tai tiedettä.

Yhteiskunnallisen keskustelun taso ei menneen maailman asentein ja menetelmin nouse, niillä ruokitaan vastakkainasettelua, yhteiskunnan eriarvoistumista, ihmisten stereotyyppistä karsinointia ja tahallista väärinymmärrystä.

Josko mediankin olisi aika astua tähän päivään, jopa vilkaista huomiseen?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Teemu, Selänne, Pressiklubi, Pia Elonen, Tommi Parkkonen