Share |

Juttutalon blogissa

Uljas uusi kulkutauti

Share |

Keskiviikko 9.8.2017 klo 8:08


Moitteet.jpg

Naisten jalkapallon EM-kisat on pelattu sen suuremmitta kohuitta. Sitä voi pitää saavutuksena aikana, jolloin kansainvälisten arvokisojen uutisoinnin framille tuppaavat nousemaan kaikenlaiset sivujuonet. Vaikka Suomen maajoukkue ei tällä kertaa ollut mukana, sosiaalisessa mediassa (somessa) saatiin sentään aikaiseksi pieni kotimainen kalabaliikki. Ei toki pelistä itsestään, vaan sen selostuksesta.

Feministiksi itseään tituleeraava vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja (naisoletettu) närkästyi Ylen selostajan (miesoletettu) kerrottua pelitilanteiden sanoittamisen lomassa erään pelaajan naimisiinmenosta. Sellaiselle turhalle, sukupuolittuneelle puheelle ei hänen mielestään ollut tarvetta. Kannatusta kärjekkäälle kommentille tuli satamäärin, toki puolustuksen puheenvuoro – miesten peleissä toimitaan samoin – sai sekin kymmenet peukut nousemaan.

Jalkapallo on kieltämättä maskuliininen laji ja kulttuuri sen ympärillä macho. Mahtilajin kieli on täynnä miehisyyden ilmaisuja: maalikuningas, jätkä, äijä, kärkimies Jumalan armosta. Naisten pelejä kuvattaessa sukupuoli on häivytetty lähes olemattomiin. Nyt salaiseksi on feminismin nimissä määrätty myös naisten, anteeksi, pelaajien, elämän henkilökohtaiset tapahtumat. Puhumattakaan ulkoisista ominaisuuksista. Ne ovat tabu silloinkin, kun liittyvät olennaisesti peliin ja siinä suoriutumiseen. Miehiä sen sijaan sanotaan surutta paitsi miehiksi myös isoiksi, jos ja kun he sitä ovat. Paljon värikkäämmätkin ilmaisut käyvät, kuten torni, härkämäinen, järkyttävän kokoinen tai jopa Hulk-mainen. Siinä missä puhe miesten peleistä on intohimoista, rikasta, runsasta ja palavaa, naisten on varovaista, neutraalia, latteaa ja tylsää.

Systemaattinen tutkimus asiasta, jota ei ole tehty paljon, vahvistaa omat havainnot. Syykin on selviämässä. Naisista on pakko tehdä sukupuolettomia, hajuttomia, mauttomia ja henkilökohtaisesta elämästä ja ulkoisista ominaisuuksia vajaita, muuten saa moukan ja sovinistin leiman, joista ei pese puhtaaksi mikään järkiperustelu.

Nykyajan kulkutauti, sukupuoliyliherkkyys, tuntuu leviävän kaikkialle. Mikä vika sukupuolissa on, miksi niistä ei saisi puhua? Monien mielestä niitä ei saisi edes olla. Paitsi palkkaeroista puhuttaessa: silloin sukupuoli kelpaa selittäväksi tekijäksi. Tai jos tarkkoja ollaan, mikään muu – esimerkiksi kysyntä ja tarjonta, työn vaativuus, henkilökohtaiset koulutus- ja ammattivalinnat, urakatkot – ei kelpaa.

Sukupuoliyliherkille naisen euro on yhä 83 senttiä, vaikka lukuisat tutkimukset osoittavat, että sukupuolesta riippumattomat tekijät selittävät eron lähes kokonaan. Kun nämä tekijät eliminoidaan, naisen euro onkin lähes sama kuin miehen, 98-100 senttiä. Esimerkiksi lääkäreiden ja juristien ammattikunnan naisistuminen ei ole laskenut alan palkkoja eikä opettajien ja kaupan alan miehistyminen nostanut. Sekä syyt että lääkkeet palkkaeroihin löytyvät muualta kuin sukupuolesta.

Tasa-arvo on arvokas asia, mutta kannattaa kysyä, mitä keinoja sen tavoittelussa kannattaa käyttää. Kuka näissä kieli- ja sukupuolineutraaliuden tasa-arvo-otteluissa loppujen lopuksi häviää? Pahoin pelkään, että kaikki.

 

Tietolähteenä käytettiin median ja somen lisäksi Jyväskylän yliopiston suomen kielen laitoksen opinnäytetyötä Mitä maskuliinisuuden ja feminiinisyyden representaatiot miesten ja naisten jalkapallon selostuksissa ilmentävät? (Tanja Kivelä, 2016).

Kolumni on julkaistu myös Koillissanomissa 9.8.2017

Avainsanat: jalkapallo, selostus, sukupuoli, tasa-arvo, em-kisat


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini