Share |

Juttutalon blogissa

KLIKKIJOURNALISMIN HAUTAJAISET

Keskiviikko 20.4.2016 klo 16:33

KLIK_IN.jpg

Klikkijournalismin konstit ovat tuttuja kaikille. Keinot ovat monet, kun lukijoita houkutellaan lukemaan olemattomia uutisia, paljastuksia ilman sisältöä ja hätkähdyttäviä kuvia, joissa ihmeellisintä lienee se, että lukijat yhä uudelleen ja uudelleen menevät halpaan. Seurauksena saadaan samaa roskaa lisää, yhä enemmän ja alati kiihtyvällä tahdilla.

Yksi tämän journalismin genren tunnusmerkeistä ovat kaikenkarvaiset listat.

Mikä tahansa asia tai ilmiö puristetaan kolmeen, viiteen, seitsemään tai johonkin muuhun kahden käden sormilla laskettavissa olevaan kohtaan, pointtiin, vinkkiin, ohjeeseen, konstiin tai keinoon. Näillä mitä moninaisimmat arjen, tieteen, taiteen, talouden ja yhteiskunnan ilmiöt ratkaistaan tai selitetään käden käänteessä. Mikään ei ole liian yksinkertaista tai vaikeaa säästyäkseen pointtereiksi, pilkkojiksi, vinkkaajiksi, neuvonantajiksi ja koko kansan konstimaakareiksi ryhtyneiden journalistien sanan säihkyvältä säilältä.

Joka päivä päätän, että sai olla viimeinen kerta, kun sorrun avaamaan taas yhden huuhaa-jutun. Sillä näin tekemällä lisään pökköä pesään, jonka voimin näitä keitoksia tehdään ja lämmitetään, ja varmistan, että kökköjutuista tule koskaan loppua.

Haastan nyt kaikki mukaan klikkijournalismin tappajaisiin. Heitetään yhdessä rapiat mullat koko umpimädälle genrelle. Hautajaiset koittavat varmasti, jos kaikki noudattavat tätä viiden kohdan listaa. Aina ja alati, lipsumatta koskaan kaidalta tieltä.

1.     

Jos otsikossa kehotetaan katsomaan hätkähdyttävät, paljastavat, karmaisevat, hurmaavat, huikeat tms. kuvat kaikkien tuntemasta julkkiksesta, älä klikkaa.

Jos sellaisia kuvia olisi, ne laitettaisiin varmuudella etusivulle. Klikin takaa paljastuu linkki jonkun tuiki tuntemattoman tai aikoja sitten unohdetun entisen suuruuden tai hänen kummin kaimansa somessa julkaisemaan suttuiseen kuvaan, josta on mahdotonta tunnistaa kohdetta. Mitään ylisanoja selittävää ei ole havaittavissa, vaikka kuvia tutkisi suurennuslasin kanssa.

2.     

Mikäli sinua houkutellaan kaikkien aikojen paljastuksella, suurimmalla yllätyksellä tahi skandaalien skandaalilla, älä usko.

Jos sellainen olisi tarjolla, se lukisi kissan kokoisin kirjaimin otsikoissa ja lööpeissä. Tästä hyvä esimerkki oli Ylen Panama-papereiden hehkutus. Viikkokausia rummutettiin hätkähdyttäviä paljastuksia veronkierron ja rötöstelyn merkeissä. Ensimmäinen julkaistu tieto oli, että Nordean Luxemburgin veroparatiisin konttorilla ja sen asiakkailla on vuosikymmen sitten ollut yhteyksiä Panaman veroparatiisiin. No huh huh, jopas oli jymy-yllätys! Seuraavasi luvattiin satoja tunnettuja nimiä. Muualla maailmassa listalla oli valtion päämiehiä, poliitikkoja ja tunnettuja talouselämän vaikuttaja, joten odotukset olivat korkealla meilläkin. Mitä saimme tietää? Keke Rosberg. Jopas oli uutinen, äimän käkenä olemme kaikki! Kekellä, Suomen kenties tunnetuimmalla veropakolaisella, on ollut bisneksiä Panamassa! Kauhistuksen kanahäkki!

3.     

Jos otsikossa luvataan ratkaisu johonkin ikiaikaiseen ongelmaan tai pulmaan, älä usko.

Jos sellainen keksintö todella olisi tehty, sekä pulma että ratkaisu tungettaisiin sekä otsikkoon että ingressiin, mahtui tai ei. Klikin takaa löytyy taas linkki jollekin epämääräiselle uutissivustolle, jossa tiedeyhteisön tai muiden asiantuntijatahojen vuosikymmeniä sitten hylkäämä menninkäinen kertoo ratkaisunsa ongelmaan, jota ei ole olemassa. Tai jos on, se on olematon. Miten poistat punaviinitahra valkoisesta pöytäliinasta? (et mitenkään).  Tai ratkaisu on silminnähden väärä, mahdoton toteuttaa tai muutoin vain utopistinen, tyyliin Ratkaisu perustuu oletukseen, että kuluttajat käyttäytyvät rationaalisesti.

4.    

Mikäli sinua houkutellaan lukemaan kysymällä ”Uskoisitko jotakin?”, älä klikkaa.

Klikin takaa löytyy linkki jossakin muualla julkaistuun kolmen virkkeen mittaiseen juttuun, jossa esitetään kysymyksiä ja vastauksia, jotka ovat niin ilmeisiä, että taatusti uskoisit. Vastaus on juuri se, joka ensimmäisenä muljahtaa kenen tahansa mieleen.  Ja asia joka tapauksessa mitätön.

5.    

Jos otsikon kysymys kuuluu ”Oletko koskaan nähnyt vastaavaa?”, älä klikkaa.

Klikin alta paljastuvassa jutussa kerrotaan tai kuvataan tai linkitetään sellaisen asian äärelle, jonka olet nähnyt lukemattomia kertoja. Ja jos et ole, et haluasi nähdä nytkään.

Jos kaikki noudattavat näitä yksinkertaisia ohjeita, klikkijournalismi katoaa kuin pieru Saharaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: klikkijournalismi, journalismi