Share |

Juttutalon blogissa

CARUNA JA AUTUAAT TIETÄMÄTTÖMÄT

Keskiviikko 10.2.2016 klo 21:28

yllatys.png

Valtionyhtiö Fortumin aiemmin omistamat sähkönjakeluverkot päätettiin pari vuotta sitten myydä kansainvälisille pääomansijoittajille. Kaksi suomalaista eläkeyhtiötä, Elo ja Keva, lohkaisivat samalla verkkolimpusta tukevat kanttipalat, arvatenkin hyvät tuotot tähtäimessään. Uusi uljas yhtiö ristittiin Carunaksi.

Ja eipä aikakaan niin voi kauhistus. Yllättävä totuus paljastui – sijoittajamokomat toimivat Carunan suhteen samalla tavalla kuin vastaavissa tilanteissa kautta markkinatalouden tunnettujen aikojen.

Ostajaveijarit siirsivät maksamansa kauppahinnan uuden yhtiön velaksi, josta emo perii rapsakkaa korkoa. Hyvin tunnetulla konstilla on kuvaava nimi, velkavipu. Sillä saadaan hyvän bisneksen tuotot synnyinmaassaan nollaan, ja siirretyksi sinne, missä verokarhun käsi on vähemmän karttuisa. Ja jotta mukava tulovirta ei jatkossa ehtyisi, Carunan tuotteen hinnat pompsautettiin pilviin heti oitis, kun valvojan silmä vältti.

Kuvio on jokaiselle kauppatieteitä peruskurssinkin verran opiskelleelle tai taloutta aktiivisesti seuraavalle tuiki tuttu, siinä ei ole yhtään yllättävää osaa.

Tragikoomisen näytelmän seuraava näytös mennee sekin genren tutulla käsikirjoituksella. Kun Caruna on kupattu kurjaan kuntoon, se myydään takaisin alkuperäiselle omistajalle, toki velkoineen päivineen.

Ei tässä näin pitänyt käydä, huutavat päätöksen tehneet poliitikot tuskissaan.

Asiaa valmistelleet virkamiehet ovat viisaasti hiljaa, heille lopputulos ei varmasti yllätys ollut. Asiantuntijat todistavat samaa, muun muassa Aalto-yliopiston yritysjuridiikan professori Petri Kuoppamäki (HS 9.2.2016) muistuttaa markkinatalouden ja kilpailun perustason periaatteista. Hänen mukaansa yrityksen ostamiseen on yleensä kolme perussyytä.

1) Tavoitellaan mittakaavaetua eli ostettava liiketoiminta yhdistetään suurempaan kokonaisuuteen. 2) Ostettava liiketoimintaa rationalisoidaan ja tuotot paranevat sitä kautta. 3) Ostaja uskoo muutoin saavansa ostettavasta liiketoiminnasta paremman tuoton kuin aikaisempi omistaja.

Kovin suuri neropatti ei tarvitse olla, jotta oivaltaa kaikkien Carunan ostajien tähtäimessä olleen kolmas kohta. Sijoittaja tavoittelee parasta mahdollista tuottoa.

Yllätys se silti tuntuu olleen päättäjille, maamme korkeimmalle poliittiselle johdolle vuonna 2014. Silloin kokoomuksen, demareiden, vihreiden, kristillisten, vasemmistoliiton ja ruotsinkielisen kansanpuolueen surullisen kuuluisa sextetti oli vielä kasassa. Kaikki sextettiläiset vakuuttavat yhteen ääneen viattomuuttaan, kaupan seuraukset olivat heille ihan ymmyrkäinen yllätys.

Selitys naurattaisi, ellei siihen sisältyisi onneton umpikuja.

Jos päättäjät todella eivät arvanneet, mitä tuleman pitää, heidän tietonsa ja ymmärryksensä asioista, joista he ovat vastuussa, täytyy olla anteeksiantamattoman heikolla tasolla. Mieluummin melkein uskoisin, että kärkirivin poliitikot valehtelevat kaikki tyynni. Mutta eipä sekään kovin mukavalta vaihtoehdolta tunnu.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Caruna, sähkönsiirto, pääomasijoitus, markkinatalous, kilpailu

PITÄÄ PÖYRISTYÄ, EI EHDI AJATELLA

Torstai 4.2.2016 klo 11:15 - Taina Kivelä

mitaihmetta.jpg

 

Presidentti Sauli Niinistö piti kevätkauden työt aloittaville kansanedustajille puheen. Some ja media täyttyivät hetkessä kommenteista ja tulkinnoista. Oltiin puolesta ja vastaan, kehuttiin ja haukuttiin. Hämmennyttiin, oltiin äimänä ja pöyristyneitä. ltalehti hehkutti dramatiikkaa, muut muita ylisanoja.

En ollut puhetta kuunnellut enkä lukenut. Mediamölystä ja somekohusta ei saanut selvää, mitä Niinistö oli sanonut. Onneksi puhe oli kuunneltavissa ja luettavissa monissa lähteissä. Sen jälkeen oli selvää, että moni ei kommentoinut sitä, mitä oli sanottu. Kommentit koskivat omaa tulkintaa – joka laitettiin tietenkin surutta presidentin suuhun – ja omia johtopäätöksiä siitä, mitä omasta tulkinnasta seuraisi.

Ja sitten vouhkaamaan. Hetkeäkään miettimättä. Somessa pitää olla salaman nopea, muuten joku ehtii ensin esittämään saman, ainutlaatuisen ajatuksen, joka minulla ensiksi pälähti päähäni. Ja media seuraa somea sopuleina perässä. Lopputuloksena mediassakin pohditaan sitä, mikä on somessa, ei sitä, mitä oikeasti on sanottu.

Presidentin puheen päällimmäisenä pöyristyksenä näytti olevan ajatus, että kansainväliset sopimukset kaipaisivat päivitystä. Niitä ei kuulemma saisi kyseenalaistaa. Puhumattakaan pyhästä perustuslaista. Voi sitä poloista päättäjää, jonka on pakko todeta tarve, ja virkamiestä, jonka on ryhdyttävä toimeen.

Kansainväliset sopimukset ja lait ovat ihmisten tekemiä. Ne heijastavat aikaansa ja tekijöitään, sen hetken arvoja, tilannetta, tapahtumia sekä ajatuksia, käsityksiä ja arvauksia siitä, mitä tulevaisuudessa voisi tapahtua.

Maailma muuttuu ja tapahtuu odottamattomia ja yllättäviä asioita. Silloin myös sopimusten ja lakien täytyy muuttua. Silloinkin, kun arvot ovat pysyneet samoina.

Presidentillä on mielestäni oikeus tunnustaa sopimusten ja lakien muutostarve, ja pohtia myös menettelyä tilanteessa, jossa muutoksia ei voi enää odotella. Harvalla riittää rohkeus ja motivaation tämän sanomiseen, sillä viestintuoja ammutaan varmasti. Some- ja medialynkkaus alkaa ennen kuin ajatus on valmis.

Joskus, tai pikemminkin aina, olisi kuitenkin hyvä vetää henkeä ja tuumata. Hetki, jopa toinenkin. Ehkä jopa yön yli. Ja reagoida vasta sitten. Vaikka somessa olisi silloin jo uusi rieha meneillään.

PS: Minä ymmärsin presidentin puheen kärjen näin: Nykytilanteessa on suuri riski, että yksi jos toinen Euroopan valtioista ei pysty, tahtoi tai ei, noudattamaan kansainvälisiä sopimuksia, jotka koskevat pakolaisia, turvapaikkoja ja maahanmuuttoa. Riski on osin jo realisoitunut, ja siksi EU:n pitäisi yhdessä sopia menettelytavoista, jolla nämä omaehtoiset tulkinnat ja irtiotot estetään. 

Jälkipuintia uuden tiedon valossa (8.2.2015):

MTV:n 3.2.-5.2.2015 teettämän tutkimuksen mukaan kansalaisilla ei ollut vaikeuksia tulkita presidentin puhetta. Yli 90 % piti puhetta hyvänä, ja 100 kehuvan kommentin perustelut osoittavat, että puheesta pitäneiden joukossa sen sisältö oli ymmärretty varsin samalla tavalla.

Kymmenen moittivaa kommenttia taas poikkesivat varsin paljon toisistaan. Joku kaipasi jyrkempiä kantoja, yksi piti puhetta rasistisena, jonkun mielestä presidentiltä oli jopa todellisuudentaju kadonnut. 

Kaikkien puhetta vaikeaksi ja moniselitteiseksi moittineiden olisi varmaankin hyvä miettiä reaktiotaan ja sen taustoja. Aivan erityisesti median ammattilaisten, joiden tehtävä on ainakin pyrkiä objektiivisuuteen omasta kannasta riippumatta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: presidentti, puhe, maahanmuutto