Share |

Juttutalon blogissa

KUKA ONKAAN ETUOIKEUTETTU, LAURA LINDSTEDT?

Share |

Perjantai 27.11.2015 klo 15:04 - Taina Kivelä


shame.jpg

Kirjailija Laura Lindstedt sai toisesta romaanistaan Oneiron kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Juhlapuheessaan hän haukkui pataluhaksi ne, jotka ovat hänen kirjoitustyönsä tehneet mahdolliseksi.

Jos esimerkiksi huippu-urheilija menettelisi samoin, hän voisi Vuoden urheilija -palkinnon saadessaan ohittaa juhlapuheessaan ilon ilmaisut ja kiitokset. Sen sijaan sankari suomisi ankarin sanoin sponsoreitaan, urheiluorganisaatioita, seuraansa ja muita rahoittajiaan syyttäen näitä esimerkiksi korruptiosta, doping-sotkuista, petoksesta, kiristyksestä, verokikkailusta ja tekopyhyydestä.

Vaikka moitteiden taustalla olisi aito huoli ja aihetta, saattaisi joku "matalamielinen" sponsori pahoittaa mielensä ja jopa vaihtaa tukensa kohdetta. Tai sitten ei, jos pitäisi itse urheilua tärkeämpänä kuin urheilijaa. Joka tapauksessa puhe ei kovin monen juhlamieltä nostaisi.

Jossakin muussa kontekstissa olisin viitannut puheelle kintaalla, mutta nyt tartuin sanan säilään minäkin. Minusta puhe oli mauton ja huonosti harkittu, ja foorumi oli väärä. 

Puheessa ilmestyskirjan petoina esitetyt rikkaat kuuluvat maamme ja yhteiskuntamme – jossa on mahdollista kirjoittaa romaania kahdeksan vuotta muuta työtä tekemättä – marginaaliin. Laura Lindstedt taas kuuluu toiseen marginaaliin: valtion palkinnoilla ja apurahoilla sekä muilla sosiaalietuuksilla työtä tekevien taiteilijoiden onnekkaaseen pieneen joukkoon.

Minun moniarvoiseen Suomeeni mahtuvat molemmat marginaalit, vaikka kumpaankin liittyy mielestäni sekä hyviä että huonoja asioita. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että mikäli jommankumman marginaalin elinmahdollisuudet heikkenevät, rikkaiden menetyksestä kärsisimme me kaikki: niin rikkaat, keskiluokka kuin köyhätkin. Sen sijaan Lindstedtin marginaalin elinolojen heikennyksesstä kärsisivät ennen kaikkia marginaali itse, me muut saattaisimme pärjätä jopa paremmin.

Raaka tosiasia nimittäin on, että taiteen luojia Suomessa riittää yllin kyllin, sen sijaan työn luojista – joita juuri rikkaat ja etuoikeutetut samoin kuin keskiluokka usein ovat – on huutava pula. Jos jostakin on siis luovuttava, valintani ei ole vaikea.

Ja vielä tuhoisampaa on, jos keskiluokan, joka tosiasiassa rahoittaa suurimman osan niin Lindstedtin valtionpalkinnosta kuin muistakin tulonsiirroista varakkaimmilta köyhemmille, elinolot huononevat merkittävästi. Siitä kärsisivät kaikki, niin rikkaat, keskiluokka ja kaikkien eniten köyhimmät. Ja juuri näin Suomessa on nyt käymässä, jos nykymeno jatkuu.

Jotakin pitäisi siis tehdä, ja pian. Siitäkin yrityksestä Laura Lindstedt moitti päättäjiämme ankarin samoin. Näihin moitteisiin en ota kantaa, mutta tiedän, että moni on tästäkin Laura Lindstedtin kanssa eri mieltä.

Vapaassa maassa me kaikki voimme esittää kantamme esimerkiksi tämän blogikirjoituksen keinoin. En silti usko, että kannanottoni Lindstedtiä tai suuria joukkoja tavoittaa. Sen sijaan Lindstedtin ajatukset tavoittivat minut ja monet muut. Siinäkin suhteessa Lindstedt kuuluu pieneen etuoikeutettuun joukkoon.

Tänä vuonna jätän haikein mielin Finlandia-palkitun kirjan ostamatta. En halua enää rahoittaa enempää (kuin tulonsiirtojen kautta pakosta joudun) Laura Lindstedtin täydellisen virkkeen hiontaa. Ostan sen sijaan jonkun muun monista erinomaisista suomalaisista kirjoista. Minä nimittäin haluan, että hyvän taiteen tekeminen jatkuu edelleen Suomessa.

Muokattu 1.4.2018 22:33: Blogin ulkoasun yhdenmukaistaminen

Avainsanat: Finlandia, Laura Lindstedt, puhe


Kommentit

30.11.2015 20:01  Juho Nieminen

"taiteen luojia Suomessa riittää yllin kyllin, sen sijaan työn luojista ? joita juuri rikkaat ja etuoikeutetut samoin kuin keskiluokka usein ovat ? on huutava pula. Jos jostakin on siis luovuttava, valintani ei ole vaikea.

Ja vielä tuhoisampaa on, jos keskiluokan, joka tosiasiassa rahoittaa suurimman osan niin Lindstedtin valtionpalkinnosta kuin muistakin tulonsiirroista varakkaimmilta köyhemmille, elinolot huononevat merkittävästi. Siitä kärsisivät kaikki, niin rikkaat, keskiluokka ja kaikkien eniten köyhimmät. Ja juuri näin Suomessa on nyt käymässä, jos nykymeno jatkuu."

Taiteilijat ovat yrittäjiä, jotka ottavat suuren henkilökohtaisen riskin. Mietipä vaikka niitä satoja kirjailijoita, jotka eivät voittaneet Finlandiaa. He tekivät myös valtavasti työtä, mutta romaani myy vain muutamia kymmeniä kappaleita, eikä sillä paljoa juhlita.

Menestyneet kirjailijat puolestaan työllistävät myös kustantamoiden ja kirjakauppojen väkeä.

Ymmärrän, että kansa on vaaleissa vasta hiljattain antanut äänensä hallituspuolueille, joten aika moni uskoo, että hallitus tekee minkä se voi ja parhaakseen ymmärtää. Siinä suhteessa vaatii rohkeutta yksityishenkilönä kritisoida päättäjiä.

Varakkaimmilta ei kuitenkaan tehdä tulonsiirtoja köyhille vain siksi, että he tekisivät töitä muita ahkerammin. Rikkaimmat eivät tienaa tekemänsä työnsä, vaan etuoikeuksiensa ja omistustensa takia - ja myös siksi että he osaavat paremmin vältellä veroja. Pääomatulot ovat tulonsiirtoa työntekijöiltä omistajille, jotka nykyään eivät edes jaa riskiä. Siksi rikkaiden kritisoiminen on ihan eri asia kuin keskisuurten yritysten tai keskiluokan kritisoiminen.

30.11.2015 21:26  Taina Kivelä

Kiitoksia asiallisesta kommentista, vastaan siihen mielelläni.

Olen itse yrittäjä, joten yrittäjän riskit ovat minulle tuttuja. Tavalliset yrittäjät poikkeavat kuitenkin taiteilija-yrittäjistä siinä, että meille ainut mahdollisuus on menestyä yrittäjänä niin hyvin, että elanto itselle ja perheelle turvataan. Jos menestys ei riitä, tarjolla ei ole sitäkään vähää kuin taiteilijoilla, siis valtion tai säätiöiden apurahoja tai palkintoja. Työn määrä ei ratkaise, vaan se, mitä sillä saamme aikaan. Jos emme onnistu tuottamaan jotakin sellaista, josta ihmiset haluavat vapaaehtoisesti maksaa tarpeeksi, vaihtoehtona on ryhtyä tekemään jotakin muuta.

Menestyvät yrittäjät kuten taiteilijatkin, työllistävät muita. Yhteiskuntamme toiminta perustuu juuri siihen. Valtaosa yrityksistä Suomessa on pieniä, eivätkä yrittäjät suurilla tuloilla, olivatpa ne sitten pääomatuloja tai ansiotuloja, juhli. Ilonamme on työ ja työllistäminen.

Rikkaat, joista Lindstedt ja sinä puhutte, ovat maassamme erittäin pieni vähemmistö. Ikävä tosiasia on, että vaikka heidän veroprosenttinsa nostettaisiin sataan, niillä rahoilla ei yhteiskuntamme palveluita ja muita tulonsiirtoja rahoiteta. Siihen tarvitaan suurta keskiluokkaa, niin palkansaajia kuin yrittäjäkin. Siksi en heitä juuri pohdi, ei yksinkertaisesti kannata.

Vero- ja muut rikokset ovat tietenkin asia erikseen. Lain mukainen verosuunnittelu saattaa olla moraalisesti arveluttavaa, mutta rikos se ei ole. Pulma tällä saralla liittynee erityisesti lainsäädäntöön: sitä pitäisi tiukentaa niin, että räikeät epäkohdat saataisiin kuriin.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini