Share |

Juttutalon blogissa

KUKA ONKAAN ETUOIKEUTETTU, LAURA LINDSTEDT?

Perjantai 27.11.2015 klo 15:04 - Taina Kivelä

shame.jpg

Kirjailija Laura Lindstedt sai toisesta romaanistaan Oneiron kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Juhlapuheessaan hän haukkui pataluhaksi ne, jotka ovat hänen kirjoitustyönsä tehneet mahdolliseksi.

Jos esimerkiksi huippu-urheilija menettelisi samoin, hän voisi Vuoden urheilija -palkinnon saadessaan ohittaa juhlapuheessaan ilon ilmaisut ja kiitokset. Sen sijaan sankari suomisi ankarin sanoin sponsoreitaan, urheiluorganisaatioita, seuraansa ja muita rahoittajiaan syyttäen näitä esimerkiksi korruptiosta, doping-sotkuista, petoksesta, kiristyksestä, verokikkailusta ja tekopyhyydestä.

Vaikka moitteiden taustalla olisi aito huoli ja aihetta, saattaisi joku "matalamielinen" sponsori pahoittaa mielensä ja jopa vaihtaa tukensa kohdetta. Tai sitten ei, jos pitäisi itse urheilua tärkeämpänä kuin urheilijaa. Joka tapauksessa puhe ei kovin monen juhlamieltä nostaisi.

Jossakin muussa kontekstissa olisin viitannut puheelle kintaalla, mutta nyt tartuin sanan säilään minäkin. Minusta puhe oli mauton ja huonosti harkittu, ja foorumi oli väärä. 

Puheessa ilmestyskirjan petoina esitetyt rikkaat kuuluvat maamme ja yhteiskuntamme – jossa on mahdollista kirjoittaa romaania kahdeksan vuotta muuta työtä tekemättä – marginaaliin. Laura Lindstedt taas kuuluu toiseen marginaaliin: valtion palkinnoilla ja apurahoilla sekä muilla sosiaalietuuksilla työtä tekevien taiteilijoiden onnekkaaseen pieneen joukkoon.

Minun moniarvoiseen Suomeeni mahtuvat molemmat marginaalit, vaikka kumpaankin liittyy mielestäni sekä hyviä että huonoja asioita. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että mikäli jommankumman marginaalin elinmahdollisuudet heikkenevät, rikkaiden menetyksestä kärsisimme me kaikki: niin rikkaat, keskiluokka kuin köyhätkin. Sen sijaan Lindstedtin marginaalin elinolojen heikennyksesstä kärsisivät ennen kaikkia marginaali itse, me muut saattaisimme pärjätä jopa paremmin.

Raaka tosiasia nimittäin on, että taiteen luojia Suomessa riittää yllin kyllin, sen sijaan työn luojista – joita juuri rikkaat ja etuoikeutetut samoin kuin keskiluokka usein ovat – on huutava pula. Jos jostakin on siis luovuttava, valintani ei ole vaikea.

Ja vielä tuhoisampaa on, jos keskiluokan, joka tosiasiassa rahoittaa suurimman osan niin Lindstedtin valtionpalkinnosta kuin muistakin tulonsiirroista varakkaimmilta köyhemmille, elinolot huononevat merkittävästi. Siitä kärsisivät kaikki, niin rikkaat, keskiluokka ja kaikkien eniten köyhimmät. Ja juuri näin Suomessa on nyt käymässä, jos nykymeno jatkuu.

Jotakin pitäisi siis tehdä, ja pian. Siitäkin yrityksestä Laura Lindstedt moitti päättäjiämme ankarin samoin. Näihin moitteisiin en ota kantaa, mutta tiedän, että moni on tästäkin Laura Lindstedtin kanssa eri mieltä.

Vapaassa maassa me kaikki voimme esittää kantamme esimerkiksi tämän blogikirjoituksen keinoin. En silti usko, että kannanottoni Lindstedtiä tai suuria joukkoja tavoittaa. Sen sijaan Lindstedtin ajatukset tavoittivat minut ja monet muut. Siinäkin suhteessa Lindstedt kuuluu pieneen etuoikeutettuun joukkoon.

Tänä vuonna jätän haikein mielin Finlandia-palkitun kirjan ostamatta. En halua enää rahoittaa enempää (kuin tulonsiirtojen kautta pakosta joudun) Laura Lindstedtin täydellisen virkkeen hiontaa. Ostan sen sijaan jonkun muun monista erinomaisista suomalaisista kirjoista. Minä nimittäin haluan, että hyvän taiteen tekeminen jatkuu edelleen Suomessa.

2 kommenttia . Avainsanat: Finlandia, Laura Lindstedt, puhe

MEDIA ILMAN MAINOKSIA

Tiistai 17.11.2015 klo 19:28 - Taina Kivelä

placeholder15-1024x678.jpg

 

Tämä on lyhyt kirjoitus. Toivon, että viestini saavuttaa samaa mieltä olevat, joita uskon olevan paljon. Ja ennen kaikkea median tekijät ja päättäjät. Printin, verkon, liikkuvan kuvan, television, radion ja mitä niitä onkaan. 

Haluan median ilman mainoksia. Ihan kokonaan ilman mainoksia. Ja haluan sen pian.

Olen valmis maksamaan sisällöstä, aivan erityisesti hyvästä sisällöstä. Maksan jo nyt, mutta samalla rahalla tulee "pyytämättä ja yllätyksenä" mainoksia, jotka pilaavat iloni.

Mainokset hidastavat, estävät, haittaavat, häiritsevät, ärsyttävät, suututtavat, puuduttavat, nostavat sapen suuhun ja kielelle sanoja, joita en viitsisi edes ajatella.  

Pikku hiljaa olen luopunut mediasta toisensa jälkeen, kun en jaksa odotella ja etsiskellä haluamaani sisältöä mainosten ja muun roskan seasta. Kyllä saa olla mielenkiintonen twiitti, että viitsin klikata linkkiä. Ei ole monta tullut viime aikoina vastaan.

En halua juuri minulle räätälöityä ja kohdistettua mainontaa, en halua tarjouksia enkä tilaajalahjoja, yleismainoksista puhumattakaan. En halua edes tietoa tulevista ohjelmista lukemani ja katsomani väliin. Ohjelmatiedot ja muu tarpeelinen sisältöä koskeva informaatio voidaan tarjota erikseen, katson kun huvittaa.

Kuka tartuu toimeen ja tekee median ja uutisten suurkuluttajalle sopivan tarjouksen, ilman ainuttakaan mainosta? Erilaisiiin viestimiin käyttämäni vuosittainen summa on jo varsin suuri, eikä raja ole sillä sunnalla tullut vielä vastaan. Pulma on tarjonnan, tekniikan ja sisällön puolella.

Ne jotka ovat valmiita kestämään mainoksia, maksakoot mediastaan vähemmän. Se sopii minulle hyvin.

Ja vielä yksi toive, toiselle taholle tosin. Olisi mukava saada hyvää sisältöä luotettavasti ja nopeasti toimivia kanavia pitkin. Mutta se onkin jo toisen tarinan aihe.

Kommentoi kirjoitusta.

AAMULLA KAIKKI ON TOISIN

Lauantai 7.11.2015 klo 10:47 - Taina Kivelä

Sotemallit_ja_valtapuoleet.gif

Aamulla kaikki on toisin, riita ratkaistu ja kirkko rakennettu keskelle kylää. Yön tunteina hallitus kokosi sosiaali- ja terveysalueita koskevassa kiistassaan rivinsä ja päätyi 18 itsehallintoalueeseen ja 15 Sote-alueeseen.

Ylen mallintaman vallanjaon näkökulmasta molemmat aluejaot tuottaisivat nykytilassa lähes samanlaisen vallanjaon toimiessaan vaalien perustana, kuten kuvasta näkyy.

Paljon porua, vähän villoja, tekisi mieli sanoa, mutta tuskin asia aivan näin on. Maanantaina saadaan arvioitavaksi lisää tietoa mallin yksityiskohdista, joissa lienee ratkaistuna muitakin suuren uudistuksen kipukohtia, josta kiistassa oli lopulta kyse. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sote, hallituskriisi

SOTE-SOTA JA ALUEIDEN VALTIAAT

Perjantai 6.11.2015 klo 18:21 - Taina Kivelä

Yle on piirtänyt karttoja eri Sote-mallien vaihtoehdoista ja uutisoi, että Keskustan suosima 18 alueen malli toisi puolueelle alueellisen vallan jättipotin, puolet alueista.

Tarkemmin Ylen karttoja tiiraillessa huomaa helposti, että alueiden lukumäärällä ei Keskustalle kovin suurta väliä ole: se pärjää kaikissa vaihtoehdoissa hyvin. Alueista sille tulisi pienimmillään 40 prosenttia (viiden alueen malli) ja suurimmillaan 60 prosenttia (kymmenen  alueen malli), kuten kaaviosta jutun alla nähdään.

Keskustan valitsema 18 alueen malli on itse asiassa toiseksi huonoin tarjotuista vaihtoehdoista, jos kriteerinä on Ylen laskentaopin mukainen alueellinen valta.

Sen sijaan kokoomukselle alueiden lukumäärällä on iso merkitys. Sen alunperin suosima viiden alueen malli toisi sille jättipotin, 60 prosentti alueista, kun taas 18 alueen mallissa se olisi suurin puolue vain 28 prosentilla alueista. Lisäksi se saisi kaikissa yli kymmenen alueen malleissa riesoikseen pahimman hallituskilpakumppaninsa sosiaalidemokraattien hallitsemia alueita. Kokoomuksen kompromissiksi mainostamasta viidentoista alueen mallista ei tosin ole karttaa olemassa.

Perussuomalaiset taas viis veisaavat alueiden määrästä ymmärrettävästä syystä. Mikään malli ei tuo sille yhdellekään alueella valtapuolueen roolia.

Tarkastelu saa tuumamaan, olisiko sittenkin niin, että alueiden määrällä mitattu suhteellinen valta on kynnyskysymys vain kokoomukselle, ja muilla ratkaisevat muut asiat?

Sotemallit_ja_valta.jpg

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sote