Share |

Juttutalon blogissa

HYVÄ JUTTU

Share |

Maanantai 14.9.2015 - Taina Kivelä


tasapaino.jpg

Median murrosta on märehditty vuosia. Laatujournalismin kuolemaa on odotettu vielä kauemmin, mutta hengissä se silti sinnittelee. Sosiaalisen median lisäksi turmion tuo nyt ilmainen klikkijournalismi, jonka otsikot kirkuvat seksiä, kuolemaa ja väkivaltaa.

Ansaintalogiikka on monelta medialta murroksessa hukkunut. Hiipuvien mainostulojen sijaan ei tunnu löytyvän mitään, ja tilauskäyrät sojottavat väärään suuntaan. Haaveilipa eräs suomalainen toimittaja vastikään journalismista – ihan vakavissaan kaiketi – jota ei olisi bisneksellä pilattu.  Jätetään siis koko tarjonta Ylen huoleksi, viis moniäänisestä journalismista! Ei kai sentään.

Vasta pari vuotta sitten toimialalle tulleena olen ihmetellyt marinaa monesti. Luovan alan pitäisi kulkea kehityksen kärjessä, mutta se näyttää juuttuneen viime vuosituhannelle. Verkko uusine työvälineineen, kanavineen ja mahdollisuuksineen tuntuu olevan uhka. Monella muulla toimialalla ne ovat olleet jo vuosikymmenet arkipäivää ja uuden bisneksen lähde. Digitalisaatio on jo täällä.

Sekä some että parjattu klikkijournalismi ovat tuoneet tiedon pariin paljon niitä, jotka eivät printin laatujuttuja koskaan lukeneet. Itsestään selvänä pidetään, että laatu maksaa niin paperilla kuin netissä. Miksi siis kevyemmän klikkailun pitäisi olla ikuisesti ilmaista?

Otetaan yksinkertainen laskuharjoitus. Jos sivulatauksen hinnaksi laitetaan sentti, lukijalle kertyisi 30 klikkauksen päivätahdilla maksettavaa reilut kaksi euroa viikossa ja yhdeksän euroa kuukaudessa. Varsin vähällä rahalla saisi kuukaudessa lähes tuhat kiihottavaa kuvaa ja järkyttävää paljastusta. Juttujen kommentoinnin voisi saman tien laittaa maksulliseksi, saattaisivat silläkin saralla pulmat pienentyä.

Jos media joutuisi pulittamaan sentistään osan – esimerkiksi 10 prosenttia – maksun välittäjälle, sataan miljoonaan viikoittaiseen sivulataukseen yltävän julkaisun saama vuositulo olisi lähes 47 miljoonaa euroa. Kahdellakymmenelläviidellä miljoonalla viikkoklikillä pääsisi miltei 12 miljoonaan, viidellä miljoonalla saisi kasaan yli 2,3 miljoonaa ja miljoonalla lähes puoli miljoonaa euroa vuodessa.

TNS Gallupin mittauksissa kärjessä keikkuvilla Iltasanomilla ja Iltalehdellä viikoittaiset sivulataukset ylittävät jo reilusti 100 miljoonan rajan, viidenkympin kerhossa on muutamia julkaisuja, miljoonan ylittäjiä jo kymmenin. Sadastatuhannesta klikistä viikossa – tällaisia sivustoja on Suomessa yli sata – jäisi julkaisijalle vielä toimittajan vuosipalkan verran. Lisätuottoja toisivat kommenttien maksut ja myös vanhat ansaintakeinot: mainostulot ja tilausmaksut meiltä, jotka haluamme koko setin.

Tällä tavalla selviäisi helposti, mistä lukijat ovat valmiita maksamaan. Jos klikit loppuisivat, rapiat mullat vain sille journalismin saralle. Laatujournalismin tilanteen pitäisi parantua, kun maksuilla pitäisi kattaa vain oma tuotanto. Jos meno verkossa jatkuisi ennallaan – tissit, missit ja muut turhat julkkikset menisivät kiivaasti kaupaksi – ansaintalogiikka saattaisi kääntyä päälaelleen. Kevytjuttujen klikeillä rahoitettaisiin helposti myös monta laatujulkaisua. Tai sitten tuotettaisiin lisää kevytjuttuja.

Ideaani on moitittu huonoksi ja kysytty, miksi sellainen media, joka pärjää hyvin mainostuloilla, ottaisi riskin ja ryhtyisi laskuttamaan klikeistä. Tässäpä muutamia syitä: Vaikka nykyisellä toimintamallilla pärjää hyvin, riskin ottamalla voisi menestyä vieläkin paremmin ja saada rahaa uuteen bisnekseen, siis mahdollisuuden kasvuun ja lisätuottoihin. Riippuvuus mainostajista vähenisi, kun ansainmallissa olisi entistä useampia tulonlähteitä.  Tämä puolestaan pienentäisi yhden päärahoittajan riskiä: jos ja kun maailma taas muuttuu ja mainostulot pienenevät, klikit saattavat silti jatkua. Klikkien maksullisuuden seurauksen saattaisi myös olla tilausten kasvu, monet meistä kun pitävät parempana etukäteen tiedossa olevaa maksua kuin käytön mukaan vaihtelevaa. Ja laatujournalismin ystävänä vielä se tärkein syy: kevytjournalismin klikeillä voitaisiin rahoittaa lisää laatua ja kenties jotakin ihan uutta.

Ratkaiseva muutos entiseen on, että journalistien sijaan laadun määrittävät nyt lukijat. Ja siitähän se monen marinan taustalla oleva pelko kumpuaa. Löytyykö minun määrittämälleni laadulle lopulta maksajaa?  

Itse uskon laadun myyvän jatkossakin. Nyt vain testataan, mitä laatu on, kuka sitä pystyy tuottamaan ja mitä siitä halutaan maksaa. Ja se on hyvä juttu.

Muokattu 1.4.2018 22:49: Blogin ulkoasun yhdenmukaistaminen

Avainsanat: media, ansaintalogiikka, klikkijournalismi, laatujournalismi, journalismi, klikki, juttu, murros


Kommentit

14.9.2015 15:33  Taina Kivelä

Tämä on Juttutalon ensimmäinen blogikirjoitus. Kaikki asialliset kommentit ovat tervetulleita.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini