Share |

Juttutalon blogissa

MITÄ TYÖNANTAJALTA SAA?

Perjantai 18.9.2015 - Taina Kivelä

deal.jpg 

Hallituksen toimet kilpailukyvyn ja työn teettämisen edellytysten parantamiseksi ovat saaneet ammattiliitot ja opposition barrikadeille. Työnantajat näyttäytyvät protestipuheissa ahneina petoina, jotka häikäilemättä riistävät ja painavat puolustuskyvyttömät ja köyhät työntekijänsä kyyryyn.

Työntekijät ovat kiistämättä menettämässä osan entisistä eduistaan, eikä se kenestäkään kivalta tunnu. Hallituksen valitsemista keinoista voidaan perustellusti sanoa, etteivät ne kohdistu tasapuolisesti kaikkiin palkansaajiin, ja kärsijäksi joutuvat väärät tahot. Lisäksi on toistuvasti kysytty, mitä työnantajat tarjoavat vastalahjaksi, jos eduista luovuttaisiin.

Olen kummastellut, miksi tuohon kysymykseen on kovin vaikea vastata. Kun itse olen ollut sekä palkansaaja, virkamies, työnantaja että yrittäjä, vastaus on päivänselvä.

Työnantaja tarjoaa vastalahjaksi työtä. Ja paljon työn mukanaan tuomaa muuta hyvää. Osan hyvästä huomaa helposti, osan vasta sitten, kun sen menettää joko ryhtymällä yrittäjäksi tai jäämällä ilman työtä.

Palkka tehdystä työstä huomataan aina. Mutta palkkaa maksetaan myös tekemättä jääneestä työstä. Sairaana ollessa saa monella alalla jopa kolmen kuukauden ajan täyttä palkkaa, kaikilla vähintään yhdeksän päivää sairautta kohden. Työnantaja maksaa palkkaa myös loman ajalta, tai itse asiassa loma-ajalta maksetaan nyt puolitoistakertaista palkkaa.
Lisäksi maksetaan lääkärinpalkkiot, ainakin yleis- tai työterveyslääkärin, monesti myös erikoislääkärin palkkiot. Ja monet sairauden hoitoon liittyvät tutkimukset.

Onpa työpaikkoja, jossa työnantaja kustantaa myös hammaslääkärissä käynnit, fysikaalisen hoidon tai muun vastaavan. Sairautta ehkäisevät toimet, kuten terveydenhoitajan säännölliset tarkastukset ja erilaiset liikuntapalvelut maksetaan myös. Samoin tuetaan terveellistä syömistä lounasedulla. Jotkut työnantajat osallistuvat myös työmatkojen tai sairaan lapsen hoidosta aiheutuviin kuluihin.

Helposti huomaamatta jäävät monet muut työnantajalta saadut asiat. Kuten liikeidea, innovaatio, tuote tai palvelu, jota myymällä yritys on olemassa ja jonka takia se ylipäätään voi työllistää. Jos työnantaja itse ei innovoi, hän maksaa silti sen kulut. Koettakaapa tehdä itse, niin huomaatte, että tämä on se suurin vastalahja.

Mutta pelkkä liikeidea eikä edes ammattitaito sen toteuttamiseksi ei riitä. Idea ja sen tulos pitää myydä. Ja työnantajalta senkin palvelun saa. Hän joko myy itse tai maksaa palkan niille, jotka sen tekevät. Sama koskee asiakas- ja muiden sidosryhmäsuhteiden hankintaa ja ylläpitoa, viranomaisraportointia ja muuta byrokratiaa. Samalla taholla on lompsa auki, kun niistä maksetaan.

Ja tietenkin pitää olla työvälineet ja tilat, jossa työskennellä, puhumattakaan raaka-aineista ja muista tuotannonvälineistä. Eipä niitä työntekijät maksa, työnantajan pussista nekin otetaan. Paitsi etätyötä kotonaan tekevien tilojen osalta, siinä tosin säästyvät samalla työntekijän työmatkojen kulut. Lisäksi työnantaja perehdyttää työhön, ja maksaa usein myös työssä tarvittavan jatkokoulutuksen. Kuka enemmän, kuka vähemmän.  Monet todella reilusti.  

Työn sosiaalinen ja henkinen puoli unohtuu myös helposti. Työyhteisöön on mukava kuulua, on hienoa tehdä työtä hyvässä porukassa ja eri alojen osaajien kanssa. Samalla kun oman alan osaaminen pysyy ajan tasalla, oppii muilta ja muista asioista. Yksinyrittäjän ja työtä vailla olevan on nämäkin edut hankittava itse. Ei niitä kukaan kotiin tuo.

Tätä kaikkea työnantajat tarjoavat nyt ja jatkossakin työn ja palkan lisäksi työpanoksen vastineeksi. Aika paljon, vaikka vähän palkasta ja lomasta leikattaisiin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työ, työntekijä, työnantaja, palkka, vastine, etu

HYVÄ JUTTU

Maanantai 14.9.2015 - Taina Kivelä

tasapaino.jpg

Median murrosta on märehditty vuosia. Laatujournalismin kuolemaa on odotettu vielä kauemmin, mutta hengissä se silti sinnittelee. Sosiaalisen median lisäksi turmion tuo nyt ilmainen klikkijournalismi, jonka otsikot kirkuvat seksiä, kuolemaa ja väkivaltaa.

Ansaintalogiikka on monelta medialta murroksessa hukkunut. Hiipuvien mainostulojen sijaan ei tunnu löytyvän mitään, ja tilauskäyrät sojottavat väärään suuntaan. Haaveilipa eräs suomalainen toimittaja vastikään journalismista – ihan vakavissaan kaiketi – jota ei olisi bisneksellä pilattu.  Jätetään siis koko tarjonta Ylen huoleksi, viis moniäänisestä journalismista! Ei kai sentään.

Vasta pari vuotta sitten toimialalle tulleena olen ihmetellyt marinaa monesti. Luovan alan pitäisi kulkea kehityksen kärjessä, mutta se näyttää juuttuneen viime vuosituhannelle. Verkko uusine työvälineineen, kanavineen ja mahdollisuuksineen tuntuu olevan uhka. Monella muulla toimialalla ne ovat olleet jo vuosikymmenet arkipäivää ja uuden bisneksen lähde. Digitalisaatio on jo täällä.

Sekä some että parjattu klikkijournalismi ovat tuoneet tiedon pariin paljon niitä, jotka eivät printin laatujuttuja koskaan lukeneet. Itsestään selvänä pidetään, että laatu maksaa niin paperilla kuin netissä. Miksi siis kevyemmän klikkailun pitäisi olla ikuisesti ilmaista?

Otetaan yksinkertainen laskuharjoitus. Jos sivulatauksen hinnaksi laitetaan sentti, lukijalle kertyisi 30 klikkauksen päivätahdilla maksettavaa reilut kaksi euroa viikossa ja yhdeksän euroa kuukaudessa. Varsin vähällä rahalla saisi kuukaudessa lähes tuhat kiihottavaa kuvaa ja järkyttävää paljastusta. Juttujen kommentoinnin voisi saman tien laittaa maksulliseksi, saattaisivat silläkin saralla pulmat pienentyä.

Jos media joutuisi pulittamaan sentistään osan – esimerkiksi 10 prosenttia – maksun välittäjälle, sataan miljoonaan viikoittaiseen sivulataukseen yltävän julkaisun saama vuositulo olisi lähes 47 miljoonaa euroa. Kahdellakymmenelläviidellä miljoonalla viikkoklikillä pääsisi miltei 12 miljoonaan, viidellä miljoonalla saisi kasaan yli 2,3 miljoonaa ja miljoonalla lähes puoli miljoonaa euroa vuodessa.

TNS Gallupin mittauksissa kärjessä keikkuvilla Iltasanomilla ja Iltalehdellä viikoittaiset sivulataukset ylittävät jo reilusti 100 miljoonan rajan, viidenkympin kerhossa on muutamia julkaisuja, miljoonan ylittäjiä jo kymmenin. Sadastatuhannesta klikistä viikossa – tällaisia sivustoja on Suomessa yli sata – jäisi julkaisijalle vielä toimittajan vuosipalkan verran. Lisätuottoja toisivat kommenttien maksut ja myös vanhat ansaintakeinot: mainostulot ja tilausmaksut meiltä, jotka haluamme koko setin.

Tällä tavalla selviäisi helposti, mistä lukijat ovat valmiita maksamaan. Jos klikit loppuisivat, rapiat mullat vain sille journalismin saralle. Laatujournalismin tilanteen pitäisi parantua, kun maksuilla pitäisi kattaa vain oma tuotanto. Jos meno verkossa jatkuisi ennallaan – tissit, missit ja muut turhat julkkikset menisivät kiivaasti kaupaksi – ansaintalogiikka saattaisi kääntyä päälaelleen. Kevytjuttujen klikeillä rahoitettaisiin helposti myös monta laatujulkaisua. Tai sitten tuotettaisiin lisää kevytjuttuja.

Ideaani on moitittu huonoksi ja kysytty, miksi sellainen media, joka pärjää hyvin mainostuloilla, ottaisi riskin ja ryhtyisi laskuttamaan klikeistä. Tässäpä muutamia syitä: Vaikka nykyisellä toimintamallilla pärjää hyvin, riskin ottamalla voisi menestyä vieläkin paremmin ja saada rahaa uuteen bisnekseen, siis mahdollisuuden kasvuun ja lisätuottoihin. Riippuvuus mainostajista vähenisi, kun ansainmallissa olisi entistä useampia tulonlähteitä.  Tämä puolestaan pienentäisi yhden päärahoittajan riskiä: jos ja kun maailma taas muuttuu ja mainostulot pienenevät, klikit saattavat silti jatkua. Klikkien maksullisuuden seurauksen saattaisi myös olla tilausten kasvu, monet meistä kun pitävät parempana etukäteen tiedossa olevaa maksua kuin käytön mukaan vaihtelevaa. Ja laatujournalismin ystävänä vielä se tärkein syy: kevytjournalismin klikeillä voitaisiin rahoittaa lisää laatua ja kenties jotakin ihan uutta.

Ratkaiseva muutos entiseen on, että journalistien sijaan laadun määrittävät nyt lukijat. Ja siitähän se monen marinan taustalla oleva pelko kumpuaa. Löytyykö minun määrittämälleni laadulle lopulta maksajaa?  

Itse uskon laadun myyvän jatkossakin. Nyt vain testataan, mitä laatu on, kuka sitä pystyy tuottamaan ja mitä siitä halutaan maksaa. Ja se on hyvä juttu.

1 kommentti . Avainsanat: media, ansaintalogiikka, klikkijournalismi, laatujournalismi, journalismi, klikki, juttu, murros