Tavoitat minut parhaiten sähköpostilla.

LYHYESTI MINUSTA

Yrittäjä. 

Tietotyön ja talouden ammattilainen. 

Metsäsaamelaisen šamaani Aikia Aikianpojan sukua Koillismaalta.

Perhokalastajan leski, äiti ja isoäiti. 

Olen tehnyt pitkään vaativaa tietotyötä talouden parissa, muun muassa Kansallispankissa, Suomen Pankissa ja Ernst & Young Oy:ssä. Vuonna 2004 aloitin urani yrittäjänä: ensimmäinen vuosikymmen kului liikkeenjohdon konsulttina finanssisektorilla, seuraava talouden ja politiikan toimittajana. 

Olen syntynyt ja kasvanut Posiolla, mutta asunut suuren osan elämästäni muualla: Havøysundissa, Oulussa, Kirkkonummella, Helsingissä, Tuusulassa ja Keravalla. Ensi vuonna muutan Jyväskylään hoitamaan uunituoretta mummin virkaa. Lappilainen identiteetti elää minussa vahvana, Koillismaa tuntureineen ja kirkkaine vesineen on yhä kotini.

Mieheni yllättävä kuolema kesäkuussa 2019 suisti syvään suruun, josta toipuminen vei kauan. Nyt, kun voimat ovat vihdoin palautuneet, haluan aloittaa kolmannen elämän. Pyrin politiikan seuraajasta sen aktiiviseksi tekijäksi. Asetun liberaalipuolueen ehdokkaaksi eduskuntavaaleissa Uudellamaalla. 

POSION TYTÖN TARINA

Sinä vuonna, kun minä synnyin, syntyi moni muukin. Seitsemän vuotta myöhemmin, samana vuonna kun kuu valloitettiin, me aloitimme opintiemme Posion lähes kahdenkymmenen kyläkoulun ensimmäisellä luokalla. Nykyisin Posiolle syntyy vuodessa lapsia vain yhden ekaluokan verran. 

Meitä oli paljon. Ja hauskaa oli. Kymmenkesäisinä kuitenkin oivalsimme, että Posiolta oli lähdettävä pois. Opiskelemaan, töihin. Ja elämään.

Silloin töitä riitti tekevälle vielä Posiollakin. Veijo Esson baarissa kassakone kilisi tasaisen varmasti, ja reippaalle kesätytölle oli hommia talvellakin. Myös Himmerkin leirintäalueella riitti turisteja ja töitä; lisäansiot olivatkin tarpeen neljän tyttären virkamiesperheessä.

Mies löytyi jo lukiosta. Yhdessä menimme Norjaan kalatehtaalle tienaamaan opiskelurahaa ja -motivaatiota. Jälkimmäistä tulikin kylliksi koko loppuelämää varten. Rahat riittivät lyhyemmän matkaa. Huolta ei kuitenkaan ollut, meidät haettiin töihin jo yliopiston käytäviltä. Atk, tulevaisuuden ala, veti väkeä enemmän kuin laitos ehti valmistaa.

Rahoitusmarkkinat vapautettiin, ja minä menin pankkiin töihin. Ehdin mukaan sekä hullujen vuosien rahanjakoon että koko kansan krapulaan. Pankkikriisin paras seuraus oli juppipariskunnan arvojen oikaisu: tyttäremme syntyi. Äkkiä elämän tarkoitus oli selvä.

Uraperheen lamavuodet kuluivat lasta hoitaen, töitä tehden, lisäkoulutusta hankkien, työtehtäviä ja asuntoa vaihtaen ja lainoja maksaen. Turvaverkko jäi pohjoiseen, mutta sisulla siitäkin selvittiin.

Sitten iski se kuuluisa neljänkympin kriisi koko voimallaan. Ura oli tehty, omakotitalo hankittu, lapsi toisella kymmenellä. Oppirahat oli maksettu ja osaamista hankittu jos jonkinlaista.

Virkamiehen ura päättyi ja perustin oman yrityksen. Seitsemän vuotta myöhemmin myin firmani EY:lle, ja kaupan päälle menin minäkin. Parin vuoden kuluttua aloitin journalismin opinnot Haaga-Heliassa,  ajurina unelma elättää itsensä kirjoittamalla.

Unelma toteutui: minusta tuli kirjailija ja toimittaja. Esikoiskirjani Enkelityttö ilmestyi joulun alla 2017, samoin kuin Valta & Vastuu -verkkolehden ensimmäinen numero. Kiinnostus politiikkaan vei minut Suomenmaa -lehteen, jossa politiikan toimittajan pesti päättyi keskustan vaalitappioon.

Kesäkuussa 2019 mieheni, jonka kanssa olin saanut kulkea yhtä matkaa 40 vuotta, kuoli yllättäen. Suru painoi polvilleen pimeään. Sairastuin nivereumaan, joka vei sairaseläkkeelle kesällä 2021.

Mutta elämä jatkuu ja aika parantaa, pimeyden jälkeen tulee valo. Hyvä hoito ja lääkitys palautti toimintakykyni, mummiksi tulo toivon ja uskon parempaan tulevaisuuteen.

Nyt olen kolmannen elämäni alussa. Odotan innolla tulevaa. 

Taustakuva: Laatikaisen tytöt 1968, Taina oikealla